Vaikka papukaija voikin monessa mielessä olla haastava lemmikki, ei sen perushoito ole erityisen vaikeaa. Omistajana sinun kannattaa kuitenkin totuttautua tiettyihin rutiineihin, sillä hoitoa ei voi laiminlyödä. Kodista on myös tehtävä lintuturvallinen.
Kodeissamme on monia vaaroja linnulle, sekä lintu on vaaraksi monille kotoamme löytyville asioille. Jos tätä ei huomioida, seurauksena on luultavasti jatkuvaa linnun poishäätämistä ja ihmistä pelkäämään oppiva lintu. Kodista tulee tehdä linnulle sopiva ja turvallinen ympäristö.
Alla esiteltyjä asioita joutuu tekemään säännöllisesti. Joidenkin asioiden kohdalla tiheys riippuu tilojen koosta ja lintujen määrästä.
Linnun vesi ja tuoreruoka tulee vaihtaa päivittäin. Kipossa oleva vesi kerää roskia ja monet linnut liottavat siellä ruokiaan. Juomapulloissa oleva vesi taas kerää enemmän bakteereita. Myös tuoreruoka pilaantuu niin nopeasti, että sen joutuu vaihtamaan päivittäin (tosin jotkin tuoreruoat voivat pilaantua nopeamminkin). Ruokakipot kannattaa myös pestä kuumalla vedellä joka kerta, kun ruokaa vaihtaa.
Papukaijan tulee saada ulkoilla häkkinsä ulkopuolella päivittäin. Ainoana poikkeuksena ovat isossa aviaariossa lajitoveriensa kanssa elävät yksilöt. Tosin näidenkin olisi hyvä päästä säännöllisesti lentämään hieman isompaan tilaan ja tutkimaan uusia paikkoja.
Säännöllinen ulkoilu häkin ulkopuolella on tärkeää niin fyysisen kuin psyykkisen hyvinvoinnin kannalta:
Papukaijan tulee päästä päivittäin häkistä ulos asuntoon lentämään, ellei kyseessä ole iso lentohäkki. Kuvassa valkokasvo-helmiäis-värityksen omaava neitokakadu on päättänyt laskeutua sohvalle.
Siivoamisen määrä riippuu lintujen määrästä sekä tilojen koosta. Joskus viikoittainen siivoaminen voi riittää, mutta joskus voi olla tarpeen siivota paikkoja useamman kerran viikossa. Erityisesti häkin pohjamateriaalit tulee vaihtaa säännöllisesti, sillä niiden päälle kertyy ulostetta ja tuoreruoan tähteitä.
Häkkiä, orsia ja linnun muuta ympäristöä tulee muutenkin siivota säännöllisesti. Esimerkiksi häkin pinnoja ja orsia joutuu jynssäämään puhtaaksi ulosteista ja muusta roskasta. Häkin ulkopuolella kiipeilypuut ja muut telineet ja niiden ympäristö roskaantuvat helposti.
Säännöllinen imuroiminen on tärkeää omistajankin hyvinvoinnin kannalta, sillä papukaijoista lähtee paljon pölyä. Monet harrastajat käyttävät kotonaan myös ilmanpuhdistimia.
Suomessa papukaijoja ei käytetä säännöllisesti lääkärin luona terveystarkastuksissa eikä niille anneta rokotteita kuten koirille. Ohessa muutamia perusasioita liittyen terveydenhoitoon.
Papukaijojen kynnet kasvavat jatkuvasti, joten ne täytyy pitää lyhyinä. Liian pitkät kynnet vaikeuttavat linnun liikkumista. Kynsien hoito on kuitenkin yksi monien lintuharrastajien pelkäämistä asioista. Perinteisten neuvojen mukaan lintu tulee säännöllisesti kaapata esimerkiksi pyyhkeeseen kynsien leikkuuta varten ja toivoa, että se joskus tottuisi tähän käsittelyyn.
Lemmikistään välittävälle harrastajalle on kuitenkin raskasta katsoa säännöllisesti lemmikkinsä räpistelevän paniikissa vastaan. Pahimmillaan tilanne on linnun mielestä taistelua elämästä ja kuolemasta. Suomestakin löytyy tapauksia, joissa lintuja on kuollut, kun niitä on jouduttu pitämään väkisin kiinni hoitamista varten. Monesti kiinnipito on myös vaikeaa, kun voimakkaalla nokalla varustettu lintu pyristelee vastaan ja yrittää purra kiinnipitäjää. Linnun totuttaminen tällaiseen ei pitäisi olla linnunomistajan tavoitteena.
Ensisijainen tapa pitää papukaijan kynnet lyhyinä on ympäristö. Kun se sisältää riittävästi eri paksuisia luonnonorsia (lähtien ohuista aina liioitellun paksuihin), joita lintu käyttää säännöllisesti, voivat kynnet pysyä lyhyinä ilman erillistä hoitoa. Jatkuva papukaijan kynsien leikkuu ei olekaan yleensä tarpeen.
Joskus kynsiä voi kuitenkin joutua leikkaamaan. Kesyn papukaijan voi opettaa ojentamaan jalkansa pyynnöstä ja leikata tai viilata sen kynnet. Saksien tai viilan käyttö on makukysymys: molemmilla voidaan pitää kynnet lyhyinä. Jos linnun opettaminen ei ole mahdollista, voi linnun joutua ottamaan kiinni väkisin. Tällöin kannattaa käyttää apuna kokenutta harrastajaa tai eläinlääkäriä. Väkisin kiinnipitämisestä ei pitäisi muodostua säännöllistä rutiinia, vaan kynsien kasvuun pitäisi pyrkiä puuttumaan ympäristön kautta.
Pysyäkseen kunnossa papukaijan sulkapuku vaatii säännöllistä kylpemistä. Pienemmälle papukaijalle sopiva ratkaisu voi olla häkissä oleva kylpyamme. Isompi papukaija kannattaa suihkuttaa suihkupullolla vähintään pari kertaa viikossa. Erityisen tärkeäksi tämä muodostuu talven kovien pakkasten aikana, jolloin ilma kuivuu. Tällöin myös ilmankostuttimen käyttö on suositeltavaa.
Kesy papukaija on helppo viedä kylpyhuoneeseen ja suihkuttaa suihkupullolla. Jotkut linnut voivat pitää myös suihkusta, mutta usein vettä tulee liian suurina pisaroina ja liian suurella paineella. Lintu nauttii suihkusta, kun se pörhistelee höyheniään ja mahdollisesti levittelee siipiään. Varsinkin alussa kannattaa tähdätä hieman linnun yläpuolelle, jolloin sumu laskeutuu sen päälle.
Jotkut papukaijat saattavat alkuun pelätä suihkuttelua ja lähteä pulloa karkuun. Lintua ei pidä pakottaa suihkuun tai jahdata suihkupullon kanssa, vaan totuttaa siihen hiljalleen. Aloita totuttamalla lintu pulloon ja palkitsemalla pullon tuomisesta lähelle lukien samalla papukaijan eleitä, jottei se ahdistu. Kun pullon saa tuotua lähelle, voi lintua suihkauttaa kerran ja palkita tästä. Suihkuttelua voidaan lisätä hiljalleen linnun tottuessa siihen. Toisaalta monesti nopeimman tuloksen saa, jos lintu ottaa esimerkkiä muista linnuista, jos niitä on.
Isommat papukaijat nauttivat yleensä suihkupullolla suihkuttelusta kuvan siniotsa-amatsonin tapaan, kun pienemmillä linnuilla voi toimia myös kylpyastia.
Linnun säännöllinen punnitseminen on hyvä tapa, joka auttaa sen terveyden seurannassa. Pystyt sen avulla seuraamaan, syökö lintusi terveellisesti vai lähteekö sen paino mahdollisesti nousuun. Toisaalta painon äkillinen laskeminen voi viitata johonkin terveysongelmaan.
Joskus harrastuksessa tulee vastaan myös ikäviä asioita, kuten lemmikin sairastuminen. Saaliseläimenä lintu pyrkii salaamaan sairastumisensa viimeiseen asti, sillä luonnossa sairas eläin on helppo kohde saalistajalle. Selvien oireiden ilmetessä voikin olla kiire. Tällöin pitää ottaa nopeasti yhteyttä eläinlääkäriin. Internetin keskustelupalstat toimivat vain ei-kiireellisten tapausten kanssa!
Sairas lintu on yleensä apaattinen. Sille ei maistu ruoka tai juoma, vaan se istuu orrella pitkiä aikoja höyhenet pörröllä, mahdollisesti siivet roikkuen ja voi oksentaa (tätä ei kannata sekoittaa ruokkimiseen, jota aikuiset linnut tekevät joskus myös keskenään osana parin muodostusta). Villimpi lintu ei välttämättä enää pakenekaan ihmistä, vaan alistuu käsittelyyn. Jos lintu ei enää jaksa edes istua orrella, vaan istuu häkin pohjalla, voi olla jo kovakin kiire. Kannattaakin pitää eläinlääkärin numero valmiina kännykässä, et tei sitä tarvitse etsiä, kun on kiire.
Pahimmassa hätätilanteessa linnulle voi joutua antamaan sopivaa ruokaa suoraan suuhun. Tähän ei kuitenkaan tule lähteä omin nokkineen, vaan vasta eläinlääkärin ohjeistamana.
Läheskään kaikki pieneläinlääkärit eivät osaa hoitaa lemmikkilintuja, joten kannattaa selvittää lähin niitä hoitamaan kykenevä eläinlääkäri hyvissä ajoin. Eläinlääkärin palvelut voivat olla kalliita, joten siihen tulisi varautua jo papukaijaa hankittaessa. Muutaman kymmenen euron hintainen undulaattikin tarvitsee hoitoa siinä missä usean tuhannen euron arvoinen ara. Eläinsuojelulaissakin lukee: ”Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa.”
Kotona annettavassa ensiavussa tärkeintä on pyrkiä ehkäisemään stressiä, sillä lepo ja hiljaisuus ovat tärkeää sairaalle linnulle 1. Kiinniottaminen voi aiheuttaa stressiä jopa kesylle linnulle ja linnun pyristellessä sairaana vastaan voivat ongelmat pahentua. Erityisesti jos linnulla on murtunut luita, pyristely pahentaa murtumia edelleen. On tärkeää, että omistaja pystyy itse toimimaan rauhassa.
Tässä ensiapu muutamaan yleiseen tilanteeseen:
Linnun sairastuttua tai loukkaannuttua kannattaa eläinlääkärille soittamisen lisäksi tehdä seuraavat asiat:
Yleisin verenvuotoa aiheuttava onnettomuus tapahtuu linnun kynsiä leikattaessa, kun kynttä leikataan liian pitkälle ja osutaan verisuoneen. Toinen yleinen ongelma on sulan taittuminen niin, että sulan tyngästä alkaa vuotaa verta.
Paras vaihtoehto on apteekistakin saatava verenvuodon tyrehdyttäjä. Jos tällaista ei ole saatavilla, myös perunajauho auttaa tyrehdyttämään vuotoa.
Säikähtänyt lintu saattaa törmätä seinään lentäessään paniikissa ympäri huonetta. Erityisen vaarallisia ovat ikkunat, jos lintu ei ymmärrä, ettei siitä pääse läpi. Seinään törmännyt lintu täytyy saada pimeään lepäämään. Käsittelyssä on oltava erityisen varovainen, jotta mahdolliset murtumat eivät pääse pahenemaan.
Papukaija kokeilee uusia asioita nokallaan, joten se voi herkästi syödä samalla jotain myrkyllistä. Myrkkyä syöneelle linnulle tulisi antaa hiilitablettia j/a myrkytyksen aiheuttama asia kannattaa ottaa mukaan eläinlääkärille.
Normaali koti sisältää paljon erilaisia uhkia lemmikkinä eläville papukaijoille. Kaikkia mahdollisia uhkia ei ole mahdollista poistaa ympäristöstä, mutta tässä luvussa esitellään yleisimmät uhat.
Keittiö on erityisen vaarallinen huone linnuille. Lintua ei kannata päästää keittiöön, jos siellä tehdään ruokaa, sillä se ei ymmärrä pysyä pois esimerkiksi kuuman lieden tai terävän veitsen läheltä.
Erityisen vaaran muodostavat teflon-pannut. Ylikuumetessaan teflonista vapautuu linnuille vaarallisia höyryjä (joidenkin lähteiden mukaan näitä vapautuu normaalissakin käytössä 2). Suomestakin löytyy esimerkkejä, joissa hellalle unohtunut teflonpannu on tappanut suurimman osan kotoa löytyvistä linnuista, jopa eri huoneissa olleista. Teflonia löytyy myös joistain vedenkeittimistä sekä esimerkiksi itseään puhdistavista uuneista.
Muita tyypillisiä keittiön vaaroja:
Sekä muut linnut että muut lemmikit voivat aiheuttaa vaaran papukaijoille. Erityisesti territoriaalisesti käyttäytyvät lajit voivat käydä toisten lintujen kimppuun. Esimerkiksi pieni aratti on voinut hyökätä sinikelta-aran kimppuun.
Kissojen ja joidenkin koirarotujen metsästysvietti voi taas olla niin voimakas, että se nappaa edestä lentävän linnun kiinni, vaikka muuten olisikin hyvin koulutettu. Kissojen kynsissä on myös bakteereja, jotka voivat saada haavan tulehtumaan. Pienikin raapaisu voi olla kohtalokas linnulle.
Olet saattanut kuulla harrastajan neuvovan, että linnulle pitää opettaa, mikä siltä on kiellettyä. Lintu ei voi kuitenkaan koskaan ymmärtää, mikä on sen omaa ja mikä ei. Jatkuvalla häätämisellä ja ei:n toistuvalla huutamisella opetat lintusi vain pelkäämään sinua sekä ”kuumempien” lajien kanssa saatat provosoida aggressiivisuutta. Kodin kannalta turvallista lintua ei ole olemassa. Mielekkään tekemisen loppuessa lintu voi lähteä harhailemaan ympäri huoneistoa ja etsimään mielekästä tekemistä. Toisaalta, jos jokin riittävän mielekäs asia on helposti saatavilla – kuten kirjahyllyn kirjat tai kasvit – ne luultavimmin tuhotaan.
Tärkeintä on luoda ympäristö, jossa ”lintu voi onnistua” eli ympäristö, jossa linnulle on mielekästä tekemistä ja jossa ei-toivottava tekeminen on vaikeaa tai mahdotonta. Tämä vaatii kompromisseja myös ihmiseltä. Näin voit kuitenkin luoda ympäristön, jossa ristiriitatilanteita tulee vastaan harvoin, ja jossa lintusi voi elää pelkäämättä sinua tai muita ihmisiä.
Linnun hoito ei ole erityisen haastavaa, mutta muutamat perusasiat tulee hallita. On tärkeää myös tehdä kodista turvallinen linnun kannalta. Kannattaa varautua seuraaviin perushoitotoimenpiteisiin:
Virikkeellistäminen on valitettavan usein kevyesti ohitettu aihepiiri, mutta on erittäin tärkeää vankeudessa elävän eläimen psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Tätä aihepiiriä käsitellään seuraavassa luvussa.
Luvun lähteet