Olet varmasti kuullut papukaijan tarvitsevan leluja, jottei se tylsistyisi. Virikkeellistämisen taustoista ei kuitenkaan ole usein tämän syvällisemmin kirjoitettu lintuaiheisissa kirjoissa. Tämä luku antaa paremman käsityksen virikkeellitämisen taustoista ja erilaisista vaihtoehtoista, jolloin sinulla on paremmat valmiudet tarjota linnullesi kokonaisvaltaisesti hyvä koti.
Mikä tahansa lemmikkinä elävä papukaija vaatii enemmän virikkeitä, kuin vain pari lelua häkissä. Tämä koskee niin pientä undulaattia, kuin isoa araakin. Eri lajeilla on joitain eroja niille sopivissa virikkeissä, joista tärkein on tietenkin linnun ja lelujen koon suhde. Tämän lisäksi esimerkiksi linnun tyypillinen ruokailu luonnossa vaikuttaa sille sopiviin virikkeisiin.
Luonnossa papukaijalta kuluu suuri osa päivästä ravinnon hankkimiseen. On arvioitu, että luonnossa elävällä papukaijalla voisi mennä jopa 90 % valveillaoloajasta ravinnon hankintaan sekä toisen sukimiseen 1. Monet lajit voivat lentää kilometrejä päivässä ravinnon perässä, vaihtaen aluetta riippuen vuodenajasta ja ravinnon saatavuudesta. Osan ajasta ne saattavat käyttää esimerkiksi sukimiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Entä kotonamme? Papukaija voi kiivetä orrelta ruoka-astioiden ääreen ja syödä ateriansa nopeasti. Tämän jälkeen jää paljon joutoaikaa, joka sen on täytettävä jollain tavalla. Tilanne on pahimmillaan täysin erilainen, kuin mihin lintu on sopeutunut. On hyvä muistaa Friedmanin kommentti: ”Eläimet on rakennettu toimimaan, ei olemaan paikoillaan.”
Helena Telkänranta on kirjoittanut virikkeellistämisestä suomeksi kirjassaan ”Pienlemmikkien virikeopas”, joka on hyödyllistä luettavaa, vaikka käsitteleekin useita eri lajeja. Virikkeellistäminen selitetään eläimen käyttäytymistarpeiden kautta: jonkin asian tekemisestä on muodostunut eläimen selviämisen kannalta edullista, joten sitä enemmän luonnossa tehneet yksilöt ovat selvinneet paremmin. Näistä asioista on muodostunut asioita, joiden tekeminen jo itsessään tuottaa eläimelle mielihyvän tunnetta. Puhutaan käyttäytymistarpeista. Virikkeillä siis parannetaan papukaijan elämänlaatua luomalla sille useammin mielihyvää tuottavia tilanteita.
Papukaijalla on myös tarve toteuttaa näitä käyttäytymistarpeita elipä se viidakossa tai olohuoneessamme. Jos esimerkiksi ravinnon hankkimiseen liittyvien käyttäytymismallien toteuttaminen estetään pitämällä papukaijaa virikkeettömässä häkissä, tilanteesta syntyy linnulle stressiä aiheuttava ristiriita: se haluaisi tehdä jotain, muttei pysty. Tällainen tilanne voi pitkällä tähtäimellä johtaa esimerkiksi huutamiseen, stereotyyppiseen käyttäytymiseen, apaattisuuteen tai höyhenten nyppimiseen. Ennen kaikkea se johtaa linnun hyvinvoinnin heikkenemiseen.
Jos virikkeellistäminen on niin tärkeää papukaijan hyvinvoinnin kannalta, mitä erilaisia virikkeitä voisit tarjota sille? Tässä esitellään viisi erilaista virikkeellistämistapaa: perinteiset lelut, ruokalelut, ympäristön vaihtelevuus, seura ja koulutus.
Jos seuran merkitystä tarkastellaan papukaijan sosiaalisten käyttäytymistarpeiden näkökulmasta, seura voidaan nähdä myös erittäin tärkeänä virikkeenä.
Lelujen tarkoitus on täyttää tyhjiötä, joka linnulle syntyy, kun sillä ei kulu perusasioihin kauaa aikaa. Tällöin voi miettiä leluja myös siitä näkökulmasta, mahdollistavatko ne eläimelle sellaisten toimintamallien harjoittamisen, joita se luonnossa harjoittaisi. Vaikka papukaijan ei aina tarvitsekaan avata kovaa kuorta saadakseen siemeniä, voi se silti pyrkiä toteuttamaan näitä toimintamalleja jyrsiessään jalassaan pitämäänsä puupalikkaa.
Ajan kanssa voit huomata, millaisista leluista papukaijasi pitää; vaihtelua voi löytyä jopa saman lajin eri yksilöiden välillä. Siinä missä yksi käyttää aikaansa tuhoten puupalikoita, toinen voi pyrkiä avaamaan leluissa olevia solmuja ja joku voi tyytyä pyörittelemään jotain osaa lelusta nokassaan. Tällöin kannattaakin suosia sellaisia leluja, joista lintu vaikuttaa pitävän. Tärkeintä on kuitenkin tarjota sille mielekästä tekemistä ja pitää se kiireisenä. Kannattaa myös huomioida linnun koko leluja valittaessa: pieni papukaija ei välttämättä saa mitään irti isolle papukaijalle tarkoitetuista suurista palikoista, ja toisaalta iso papukaija silppuaa pienemmälle suunnatun lelun hetkessä.
Erilaisia papukaijoille tarjottavia leluja on paljon erilaisia:
Tällaisten lelujen ongelma on se, että lintu saattaa kyllästyä niihin nopeasti. Leluja kannattaakin kierrättää aktiivisesti, jotta mielenkiinto säilyy. Lintujen kouluttamisen ammattilainen Barbara Heidenreich kertoi seminaarissaan vaihtavansa yhden lelun aina laittaessaan lintuaan häkkiin.
Ruoan käyttö virikkeellistämisessä on ollut pinnalla lemmikkipapukaijojen omistajien keskuudessa viime aikoina. Tavoitteena on antaa papukaijalle mahdollisuus tehdä töitä ruokansa eteen, aivan kuten luonnossakin. Näin sille jää vähemmän aikaa, joka pitäisi pystyä täyttämään muilla aktiviteeteilla. Tämä onkin erittäin hyvä virikkeellistämistapa.
Yksinkertaisimmillaan voit vaihtaa ruoan tarjoilutapaa. Jos neitokakadu syö luonnossa siemeniä maasta, miksi se ei voisi tehdä näin kotonammekin? Jos häkin pohjalla on hiekkaa, voi sekaan heittää siemeniä, joita lintu voi etsiä. Toisaalta jos se on tottunut syömään oksista roikkuvia hedelmiä, voi tuoreruokaa ripustaa roikkumaan häkkiin. Molemmat esimerkit muistuttavat lintujen luonnollista ruoan hankkimista.
Ruoalla virikkeellistämistä varten löytyy myös paljon erilaisia leluja, joita voi ostaa tai tehdä itse. Yksinkertaisimmillaan ruokalelu voi olla esimerkiksi puupalikka, johon on porattu reikiä, joista voi kaivaa pähkinän paloja. Monimutkaisempia ovat esimerkiksi erilaiset pyörät, joissa lintu joutuu tekemään erilaisia asioita päästäkseen ruokaan käsiksi.
Ruokaleluja löytyy nykyisin ainakin lintutarvikkeisiin riittävästi keskittyneistä eläinkaupoista. Vasemmalla on pallo, johon voi piilottaa pähkinöitä, ja oikella on papukaijalle turvallinen salaattipallo.
Jo yksistään ympäristön vaihtelevuus on linnun hyvinvoinnin kannalta hyvä asia. Eläimillä voidaan nähdä olevan perinnöllinen tarve tutkia ympäristöään, sillä tämä auttaa löytämään esimerkiksi ruokaa tai pesäpaikkoja. Vaihteleva ympäristö tarjoaa paljon mielenkiintoisempia paikkoja tutkittavaksi.
Onkin helppo ymmärtää, että pieni häkki muutamalla orrella ei tällaista mahdollisuutta tarjoa. Tilava häkki mahdollistaa hieman paremmin erilaisten asioiden rakentamisen ja mahdollistaa myös tavallisten ja ruokalelujen laittamisen eri puolille häkkiä.
Kotona voit tarjota papukaijalle mahdollisuuksia viettää aikaa eri paikoissa tai jopa eri huoneissa. Rakentamalla erilaisia mielenkiintoisia laskeutumispaikkoja ja kiipeilytelineitä voit pitää linnun kiireisenä ja samalla irtaimistosi säilyy ehjänä. Eri paikoissa sijaitseviin telineisiin voi laittaa helposti myös ruokaleluja, joten lintu voi kiertää näitä etsien herkkuja.
Lelujen ja ruokailun lisäksi myös sosiaaliset suhteet ovat merkittävä osa papukaijojen elämää ja voidaankin nähdä osana virikkeellistämistä ja vaikuttavan myös hyvinvointiin. Lelujen lisäksi yksinäinen lintu tarvitsee seuraa ihmisistä. Yleisenä nyrkkisääntönä on, että linnun tulisi päästä häkistä ulos päivittäin vähintään 3 tunniksi. Yksin elävän linnun kohdalla tällöin olisi myös oltava mahdollisuus ihmisen seuraan.
Ihmistä parempi vaihtoehto seuraksi on kuitenkin yleensä lajitoveri, sillä monet luonnossa elävistä linnuista elävät valtaosan elämästään puolisonsa kanssa tai viettävät aikaa parvissa. Harvat lajit ovat yksin niin pitkiä aikoja, kuin esimerkiksi omistajan työpäivän ajan.
Eräässä tutkimuksessa makakeja koulutettiin positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvilla koulutusmenetelmillä 2. Tämän ansioista niiden stereotyyppinen käyttäytyminen vähentyi, vaikka koulutetut asiat eivät suoraan liittyneetkään tähän käyttäytymisongelmaan. Kouluttaminen siis vaikutti lisänneen näiden kädellisten eläinten hyvinvointia, eikä ole mitään syytä olettaa, ettei sama toimisi papukaijojen kanssa.
Koulutus antaa papukaijalle mahdollisuuden työskennellä ruokansa eteen, aivan kuten se tekisi luonnossakin. Se joutuu käyttämään aivojansa ymmärtääkseen, mitä sen pitää tehdä saadakseen esimerkiksi seuraavan herkkupalan. Kannattaakin miettiä, jos käyttäisit osan linnun kanssa viettämästäsi ajasta kouluttamiseen. Voit aloittaa elämää helpottavilla asioilla, kuten kädelle astuminen, luokse lentäminen, kohteen seuraaminen ja esimerkiksi kynsien leikkuu. Tämän lisäksi voit opettaa hauskoja temppuja, kuten esineen noutamisen.
Tekemällä itse papukaijasi leluja voit tarjota sille enemmän tekemistä ilman, että leluihin kuluisi suuria summia rahaa. Lelujen tekeminen ei myöskään ole kovin vaativaa, jos saha ja porakone pysyvät kädessä. Alkuun pääsetkin pelkästään näillä työkaluilla ja muutamalla perustarvikkeella:
Tässä ohjeet pariin helppoon itse tehtävään leluun esimerkkinä:
Kaupasta ostettujen veroisia palikkaleluja on helppo tehdä myös itse. Leluja joutuu muutenkin korjailemaan säännöllisesti, sillä linnut jyrsivät palikoita irti. Voit halutessasi myös värjätä palikoita elintarvikeväreillä tai marjoilla.
Palikkalelu on helppo tehdä itse.
Esimerkin ruokalelu on mahdollisimman yksinkertainen, mutta tarjoaa silti linnulle mielekästä tekemistä. Lelun voi tehdä minuuteissa ja hajonneen tilalle toi tehdä uuden lelun nopeasti.
Yksinkertaisen ruokalelun tekee hetkessä.
Sanomalehdestä tehtävän siemensolmun voi laittaa pienemmille papukaijoille esimerkiksi oksan päähän ja antaa isoille papukaijoille sellaisenaan.
Siemensolmu toimii pienemmilläkin papukaijoilla.
Kotoa löytyy yleensä paljon pakkausmateriaalia, jota voit käyttää hyvin lintujesi kanssa. Esimerkiksi vessapaperirullan voi ripustaa roikkumaan tai antaa sellaisenaan linnulle tuhottavaksi. Sen voi myös täyttää paperilla ja piilottaa sekaan pieniä herkkupaloja, joita lintu voi sieltä kaivaa esille.
Monet erilaiset pahvilaatikot voivat olla mielekästä tuhottavaa linnuille. Tosin kannattaa välttää niin suuria laatikoita, joita lintu voisi pitää pesänä.
Ympäristöstä ei voi koskaan tehdä täysin turvallista papukaijan kannalta ja sama pätee leluihin. Aina joskus tulee vastaan yllättäviä onnettomuuksia, joita ei olisi voinut ennakoida ja joiden todennäköisyys on pieni. On kuitenkin joitain turvallisuuteen liittyviä asioita, jotka tulee huomioida, olivat lelut sitten itse tehtyjä tai ostettuja.
Erilaiset onnettomuudet, kuten kynnen kiilautuminen ketjun lenkkiin, voivat olla kohtalokkaita, jos omistaja ei satu olemaan vieressä huomaamassa. Lintu voi jäädä roikkumaan ylösalaisin ja vahingoittaa itseään räpistellessään paniikissa.
Virikkeellistäminen on erittäin tärkeää linnun hyvinvoinnin kannalta: virikkeiden puute voi aiheuttaa stressiä ja johtaa käyttäytymisongelmiin. Toisaalta virikkeet tarjoavat linnulle mahdollisuuden tehdä mielihyvää aikaansaavia asioita parantaen niiden elämänlaatua. Erilaisia virikkeellistämistapoja on useita:
Myös koulutus on valitettavan usein kevyesti ohitettu aihepiiri, mutta on erittäin tärkeää vankeudessa elävän eläimen psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Tätä aihepiiriä käsitellään seuraavassa luvussa.
Lisätietoa luvun aiheisiin liittyen
Luvun lähteet