Teksti: Jarmo Tuutti
Vankeudessa elävien eläinten hyvinvointi ei ole niin yksioikoinen asia, kuin voisi kuvitella. Vaikka joskus papukaijaharrastajien keskuudessa puhutaankin enemmän jostain tietystä aihepiiristä, ei pidä unohtaa, että vankeudessa elävien papukaijojen hyvinvointiin vaikuttavat monet eri tekijät.
On helppo ajatella, että lemmikkinä elävällä papukaijalla olisi hyvä olla, jos se vaikuttaa ulospäin omistajan mielestä terveeltä. Eläinten hyvinvointi on kuitenkin monimutkaisempi kokonaisuus, joka sisältää sekä psyykkisen että fyysisen hyvinvoinnin. Usein nämä ovat myös kietoutuneina yhteen: ongelmat fyysisen hyvinvoinnin kanssa heijastuvat psyykkiseen hyvinvointiin ja päinvastoin. Esimerkiksi eläimen säännöllisen altistamisen ahdistaville tai pelottaville asioille ilman mahdollisuutta paeta on havaittu aiheuttavan myös fyysisiä haittavaikutuksia [1].
Yksi vankeudessa elävien eläinten hyvinvoinnin arviointiin kehitetty viitekehys on ”Viiden vapauden” malli (Five freedoms), jonka juuret ovat Iso-Britanniassa toimivan ”Farm Animal Welfare Counsilin” edeltäjässä [2]. Tätä mallia on käytetty muidenkin vankeudessa elävin eläinten hyvinvoinnin arvioimisessa ja esimerkiksi Monica Engebretson on käyttänyt sitä arvioidessaan papukaijan soveltuvuutta lemmikiksi [3]. Kannattaa myös huomioida, että sama sisältö löytyy Suomen eläinsuojelulaista, vaikka tätä näkökulmaa ei usein tuodakaan esille!
Viitekehyksen mukaan vankeudessa elävällä eläimellä tulisi olla seuraavat vapaudet:
Tarkastelen tässä artikkelissa näitä vapauksia pintapuolisesti liittyen lemmikkinä eläviin papukaijoihin.
Eläimellä tulee olla saatavilla riittävästi ruokaa ja juomaa. Papukaijoilla on usein jatkuvasti saatavilla jotain syötävää, mutta joskus tapana on tarjoilla päivän ateriat myös erillisinä. Tärkeintä kuitenkin on tarjota ruokaa riittävästi sekä pitää tuoretta vettä jatkuvasti saatavilla. Myöskään eläimen pitäminen nälässä tai aliravittuna esimerkiksi pyrkimyksenä tehdä siitä ”motivoituneempaa” koulutustilanteita varten ei ole hyväksyttävää tästä näkökulmasta.
Papukaijoilla tärkeäksi kysymykseksi nousee ruokavalion laatu. Ei ole olemassa yhtä kaikille lajeille sopivaa ruokavaliota, sillä eri lajit ovat kehittyneet elämään erilaisista ympäristöistä löytyvillä ruokavalioilla luonnossa. Onkin myönnettävä, ettei läheskään kaikkea papukaijojen ruokavalioon liittyvää tiedetä varmasti [4], kuten esimerkiksi savikielekkeiltä löytyvän saven syömisen merkitystä (vaikkakin tälle löytyy erilaisia teorioita).
Tästä huolimatta linnulle on mahdollista tarjota jossain määrin luonnollista ruokavaliota painotuksiltaan muistuttava ruokavalio. On kuitenkin tärkeää pyrkiä ymmärtämään lajikohtainen ruokavalio ja sen painotukset; yksistään puristettujen pellettiruokavalioiden käyttöä ei suositella [5].
Ympäristön on oltava eläimelle soveltuva, ei esimerkiksi liian kylmä tai kuuma. Siitä on myös löydyttävä tarpeellinen suoja ja mahdollisuus levätä rauhassa. Nämä eivät ole merkittäviä ongelmia pääosin sisällä aikaa viettäville papukaijoille, sillä ne pystyvät säätelemään ruumiinlämpöään tietyissä rajoissa kuten nisäkkäätkin, ja eivät eroa vaatimuksiltaan esimerkiksi koirasta tai kissasta [6]. Liiallisen vedon on kuitenkin usein sanottu olevan haitallinen papukaijalle.
Ulkohäkissä kesäisin viettävän linnun kanssa on oltava tarkempi, jottei lämpötilat laske alle sen, mitä lajin luonnollisessa ympäristössä, sillä äärilämpötiloja tulisi välttää [7] ja on mahdollista, että ulkolämpötila laskee kesälläkin merkittävästi.
Suomen valoisien kesien aikana yöunen määrä voi vähentyä, sillä monet lajit ovat tottuneet suhteellisen tasaiseen valoisan ja pimeän ajan suhteeseen. Tällöin mahdollisuus levätä rauhassa voi tarkoittaa myös häkin riittävän tehokasta pimentämistä yöksi.
Vapaus näistä ongelmista syntyy kahdella tasolla: ongelmien ennaltaehkäisyllä ja riittävän nopealla sekä tarkoituksenmukaisella hoidolla. Tämän lisäksi tarpeettoman kivun tuottaminen esimerkiksi rajulla käsittelyllä ei ole hyväksyttävää.
Ennaltaehkäisy syntyy pääasiallisesti ympäristön ja ruokavalion kautta: turvallisessa ympäristössä todennäköisyys loukkaantua on pieni, sekä hyvä ruokavalio ylläpitää terveyttä. Turvallinen ympäristö ei sisällä potentiaalisesti eläimelle vaarallisia asioita, kuten avoimia ikkunoita tai keittiön teflon-pannujen muodostamaa uhkaa. Samoin muut lemmikit voivat olla uhka: toinen (varsinkin isompi) lintu voi tehdä pahaa jälkeä sekä joidenkin koirarotujen ja kissojen metsästysvietti voi aiheuttaa ongelmia.
Jos eläin kärsii kivusta (esimerkiksi sairauden tai tapaturman seurauksena), on sille haettava välittömästi apua, eikä vain jäädä odottelemaan, jos tilanne paranisi. Tämä koskee kaikkia eläimiä; lintujen kohdalla alkaen pienimmistä undulaateista, vaikkei niiden ostohinta olisikaan korkea. Avun on myös oltava tehokasta: esimerkiksi monien vaihtoehtohoitojen ainoaksi vaikutusmekanismiksi on tutkimuksissa havaittu uskomusvaikutus: puhutaan lume- tai plasebovaikutuksesta, joka pohjautuu siihen, että ihmisen usko lääkkeen vaikutukseen saa jo jotain aikaan. Linnuilla tällainen uskomus ei kuitenkaan ole mahdollista. Eläinten hoitamisen tulisikin tapahtua (ensisijaisesti eksoottisiin lemmikkeihin erikoistuneen) eläinlääkärin toimeista.
Papukaija saaliseläimenä voi pyrkiä piilottamaan sairauden oireet mahdollisimman pitkään. Oireiden ilmetessä voi olla kiire saada asiallista hoitoa. Lemmikkipapukaijan omistajan olisi tästä syystä hyvä ymmärtää yleisimpiin loukkaantumisiin ja sairauksiin annettava ensiapu.
Papukaijalla voi mennä jopa 90% sen valveillaoloajasta ravinnon hankkimiseen sekä sosiaaliseen käyttäytymiseen, kuten toisten sukimiseen [8]. Ravinnon hankkimiseen liittyy mm. ravinnon etsiminen (kotonamme mahdollisuus liikkua vaihtelevassa ympäristössä) sekä sen eteen työskentely mm. luonnossa avaamalla siemeniä tai pähkinöitä.
Vastaavia haasteita on mahdollista luoda myös kotiimme virikkeellistämistä kehittämällä. Liian vähäinen virikkeellistäminen voi aiheuttaa stressiä sekä johtaa moniin käyttäytymisongelmiin, pahimmillaan mm. höyhenten nyppimiseen [9].
Lentämisen voidaan nähdä olevan normaalia käyttäytymistä papukaijalle, joten sitä ei olisi syytä estää esimerkiksi typistämällä siipisulkia. Lentäminen auttaa myös kohtaan kolme mahdollistamalla pysymisen paremmassa fyysisessä kunnossa, sekä kohtaan viisi mahdollistamalla pakenemisen helpommin ja täten luoden ympäristöstä linnun näkökulmasta turvallisemman.
Monet asiat kotonamme voivat aiheuttaa pelkoa, ahdistusta tai stressiä. Vaikka papukaijat kohtaavat luonnossakin pelkoa aiheuttavia asioita ja tilanteita, ovat nämä tilanteet erilaisia sen kannalta: luonnossa linnulla on mahdollisuus paeta pelottavaa asiaa niin kauksi, kuin se kokee tarpeelliseksi. Kotimme rajoitetussa tilassa tämä ei ole mahdollista.
Pelkoa ja stressiä voivat aiheuttaa mm. ympäristön uudet asiat, joihin papukaija tulisi totuttaa rauhassa (kuten uudet lelut), jatkuvasti altavastaajaksi jääminen lintujen keskinäisissä resurssikiistoissa, muut lemmikit sekä esimerkiksi voimakas tarve pesiä ilman mahdollisuutta siihen.
Myös ihminen voi aihettaa pelkoa ja stressiä. Esimerkiksi toistuvien pelottavien tai epämiellyttävien kokemusten seurauksena lintu voi oppia ihmisen olevan vältettävä asia, mutta kotonamme tätä ei kuitenkaan pääse karkuun.
Yksittäisissä tilanteissa aiheutetun pelon tai ahdistuneisuuden tarpeellisuutta tulee miettiä huolella: onko esimerkiksi vastaan pyristelevältä papukaijalta leikattava kynnet välittömästi, vai voisiko ongelman ratkaista ympäristön järjestelyillä tai opettamalla linnun antamaan leikata kynnet vapaaehtoisesti. Mm. valjaiden käyttöä ei voida pitää linnun terveyden kannalta tarpeellisena kiireellisenä toimenpiteenä, joten se tulisi opettaa niin, ettei se aiheuta pelkoa tai ahdistusta.
Linnun tottuneisuus ihmiseen vaikuttaa ihmisen aiheuttaman pelon määrään. Ihmistä pelkäämään oppineelle tai vielä ihmisestä kokemuksia saamattomalle linnulle pelkkä ihmisen oleminen vieressä tai häkin lähellä voi aiheuttaa stressiä. Tällöin onkin tärkeää antaa linnulle mahdollisuus tottua ihmiseen ilman, että aiheuttaa tällaista tarpeetonta stressiä.
Kyseessä on vain pintapuolinen katsaus vankeudessa elävien papukaijojen hyvinvoinnin muodostumiseen käyttäen yhtä tarkoitusta varten luotua mallia. Sitä ei tulisikaan pitää kattavana oppaana eläimen hyvinvointiin. Monet esitetyistä asioista ovat myös valtaosalle harrastajista tuttuja tai jopa itsestäänselvyyksiä.
Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että vankeudessa elävien eläinten hyvinvointi on monen asian summa. Artikkelissa esitellyt ”viisi vapautta” ovat vapauksia, joihin jokaisella vankeudessa elävällä eläimellä pitäisi olla oikeus. Minkä tahansa vapauden poisjäännillä voidaan nähdä olevan haittaa eläimen psyykkisen tai fyysisen hyvinvoinnin kannalta, eikä näistä asioista pitäisi lähteä tinkimään.
Julkaistu: perjantai, 28.5.2010
Kategoria: Hoito ja hyvinvointi
Kansikuva: Frank Tellez / CC 2.0
Papukaija.fi
Papukaija lemmikiksi?
Myydään papukaija
