Teksti: Jarmo Tuutti
Virikkeellistäminen on merkittävä osa vankeudessa elävien eläinten, ja täten myös papukaijojen, hyvinvointia. Perinteisten ”passiivisten” lelujen lisäksi viimeaikoina lemmikkipapukaijan virikkeellistämisessä on päätään nostanut myös ruoan käyttö.
Luonnossa papukaija voi käyttää jopa 8 tuntia päivässä ravinnon hankkimiseen [1]. Amatsonilla tämä voi tarkoittaa sitä, että lintu lentää kilometrien päähän nukkumispaikastaan etsimään ruokaa, ja viettää alueella aamupäivän ravinnon hankkimisen parissa, lepää keskipäivän sekä ruokailee jälleen ennen paluuta nukkumisalueelleen [2]. Ruokailu voi vaatia esimerkiksi kasvien ja pähkinöiden avaamista tai ruoan etsimistä. Onkin arveltu, että merkittävä evolutionaarinen syy papukaijojen älykkyyden kehittymiselle on liittynyt niiden ravinnon hankintaan ja sen haasteellisuuteen [3].
Lemmikkinä elävälle papukaijalle tilanne on toinen. Jos papukaija on häkissä omistajan ollessa koulussa tai töissä, aamurutiinit voivat rajoittua siihen, että se herää nukkumaorreltaan ja kiipeää häkin pinnoja pitkin ruokakipolle. On selvää, että tähän toimintaan kuluu murto-osa siitä ajasta, mitä luonnossa elävät papukaijat käyttävät ravinnon hankkimiseen. Tämän lisäksi yksin elävällä papukaijalla jää pois se sosiaalinen vuorovaikutus, mihin luonnossa kuluisi aikaa. Erilaiset ”passiiviset” aktivointikeinot, kuten katosta roikkuvat lelut, ovat tärkeitä, mutta älykäs papukaija voi kyllästyä niihin nopeasti.
Vaikka riittävällä määrällä virikkeitä pystytään välttämään erilaisia ihmisen kannalta harmillisia käyttäytymisongelmia, tärkeämpi näkökulma virikkeellistämisessä se, että se lisää eläimen hyvinvointia: ne antavat mahdollisuuden toteuttaa useammin eläimen kannalta tärkeitä käyttäytymismalleja ja -taipumuksia, joiden toteuttaminen jo itsessään tuottaa mielihyvän tunteen [4]. Kun lemmikkinä elävän papukaijan ravinnonhankintaa muutetaan haasteellisemmaksi, kuluu sillä tähän aktiviteettiin pidempi aika; sillä on ympäristössään enemmän mielenkiintoisia virikkeitä, joiden avulla pääsee toteuttamaan ravinnon hankintaan liittyviä luonnollisia käyttäytymistaipumuksia.
Ravinnon hankintaan perustuva virikkeellistäminen tekee linnun ruokailusta hieman luonnonmukaisempaa tuomalla siihen samoja haasteita, joita linnut kohtaavat luonnossakin. Näin se myös joutuu käyttämään ruoan hankkimiseksi sellaisia toimintamalleja, joita se on evoluution kautta kehittynyt käyttämään. Alkuun kannattaakin selvittää, miten lintusi luonnossa elävät sukulaiset ruokailevat, sekä tietenkin se, millainen niiden luonnollinen ruokavalio on (tämä on tärkeää jo fyysisenkin hyvinvoinnin kannalta).
Joskus ensimmäinen askel voi olla yksinkertainen: muuta ruoan tarjoilutapaa. Esimerkiksi neitokakadu syö luonnossa siemeniä myös maasta, joten häkin pohjamateriaalin voi vaihtaa sanomalehdistä joksikin muuksi ja heittää sekaan siemeniä. Neitokakadun lisäksi esimerkiksi undulaatit ja harmaapapukaijat hankkivat luonnossa ravintoa maasta. Omat neitokakaduni käyvät aviaarion pohjalla usein etsimässä siemeniä hiekan seasta samalla, kun pellettejä ja tuoreruokaa tarjotaan kipoista.
Kaikille linnuille ruokailu häkin pohjalla ei sovi yhtä hyvin. Esimerkiksi monet amatsonit ruokailevat pääosin oksilla ja latvuistoissa, joissa ne syövät mm. lehtiä, hedelmiä tai niiden siemeniä. Tällöin osan ruoasta voi tarjota esimerkiksi häkin kattoon tai seinään ripustetusta hedelmävartaasta tai muusta soveltuvasta telineestä ruokakipon sijaan. Häkin seinään laitettu tuoreruokateline salaatille ja vastaaville ruoille sai suuren suosion omien amatsonieni keskuudessa.
Tietyt ruoat vaativat jo itsessään sen, että niiden avaamiseen käytetään aikaa. Esimerkiksi monet papukaijat pystyvät avaamaan kovakuorisia pähkinöitä, kunhan ymmärtävät, että niiden sisällä on ruokaa. Eräs tietämäni papukaija käyttää yhden pähkinän avaamiseen parhaimmillaan useamman tunnin. Pähkinöiden kanssa tosin pitää olla tarkkana, ettei tarjoa niitä linnuilleen liikaa. Vaikka niistä löytyykin linnulle terveellisiä rasvoja, liika määrä niitä johtaa herkästi ylipainoon.
Ruoan käyttö virikkeellistämisessä on helppo aloittaa herkkujen avulla. Kaiken ruoan siirtäminen kertarysäyksellä ruokaleluihin aiheuttaisi luultavasti vain hämmennystä, sillä eläimen on opittava toimintamallit, joilla se saa ruokaa, vaikka tarve tällaiseen toimintaan olisikin. On hyvä edetä pienin askelein eikä innostua liikaa. Kohtuullinen määrä herkkuja (joiden eteen eläin on muutenkin valmiimpi tekemään töitä) ruokaleluissa on papukaijalle helpompi aloitus. Herkkujen kanssa täytyy tietenkin pitää huoli siitä, ettei niitä tarjoa epäterveellisiä määriä.
Alku kannattaa muutenkin tehdä linnulle helpoksi. Tarjosin omalle amatsonilleni katosta roikkuvan kumipallon, johon oli laitettu sisälle pari kuorellista maapähkinää. Aluksi se ei kiinnostanut ja Kalle ei vaikuttanut ymmärtävän, mitä sen kanssa pitäisi tehdä: lelu sai vain roikkua paikoillaan pähkinöineen. Mutta kun toin pallon aivan orren viereen, Kalle ymmärsi, että sieltä löytyy jotain hyvää. Alkuun herkkujen kalastelu oli hieman vaikeampaa, mutta Kalle oppi nopeasti ja aloin siirtämään palloa hieman kauemmaksi. Nykyään herkkupallo on vaikeammassa paikassa, josta amatsonini kaivavat pähkinöitä ja yleensä siirtyvät orrelle niitä syömään.
Papukaijan täytyy siis alkuun ymmärtää, että tietystä paikasta löytyy ruokaa, jotta se ymmärtäisi etsiä sitä. Monet tarjolla olevista leluista vaativat esimerkiksi laatikon avaamista, joten ensimmäisillä kerroilla laatikko kannattaa jättää auki. Toisaalta taas pahvirullan kanssa voi auttaa, jos jättää ruoan hieman näkyvillä rullan päädystä.
Hiljalleen voit siirtää myös osan päivittäisestä normaalista ruokavaliosta tarjoiltavaksi erilaisista ruokaleluista. Tätä on käytetty jo pidempään avuksi esimerkiksi höyheniään nyppivillä papukaijoilla, jonka yksi syy voi joskus liittyä virikkeettömään ympäristöön. Tämän lisäksi lelun kimpussa ahertava papukaija ei samalla hetkellä pysty nyppimään höyheniään, joten kaikki lelujen kanssa käytetty aika on pois ajalta, jonka voisi käyttää höyhenten nyppimiseen. On kuitenkin hyvä seurata sitä, miten ja mitä lintu syö, jotta linnun ruokavalio ei kävisi yksipuoliseksi sen syödessä vain helposti saatavilla olevan ruoan.
Omistajan kannalta on yleensä helpointa ostaa valmiita ruokaleluja. Maailmalta niitä löytyy suuret määrät, mutta viimeaikoina sopivia leluja on tullut saataville myös Suomeen. Valmiita leluja löytyy erilaisia, alkaen kertakäyttöisistä tuhottavista pahvilaatikoista ja päättyen akryylisiin ja metallisiin leluihin, joissa linnun pitää esimerkiksi pyörittää pyörää tai avata mutteri päästäkseen ruokaan käsiksi.
Erilaisten ruokalelujen tekeminen on helppoa myös itse ja tässä rajana on lähinnä omistajan mielikuvitus. Yksinkertaisimmillaan papukaijan ruokalelu voi olla sitä, että ruokaa on piilotettu pieneen pahvilaatikkoon, kanamunakennoon tai vessapaperirullan sisään. Hetken päästä voit vaikeuttaa tätä laittamalla paperia ruoan ympärille (kannattaa tässäkin lisätä paperin määrää hiljalleen). Toisaalta paperista pystyy taittelemaan jo itsessään erilaisia leluja, lähtien yksinkertaisista siemeniä sisältävistä solmuista päätyen aina erilaisiin origameihin.
Puun kanssa työskentely avaa lisää uusia mahdollisuuksia. Helpoimmillaan tämäkin voi olla puupalikka, johon on porattu reikiä siemeniä tai pähkinöitä varten, tai naruun pujotettuja palikoita, joiden välissä on kuivattuja siemeniä.
Monimutkaisempiin rakennelmiin voi yhdistää esimerkiksi kiipeilyä ja ruoan etsimistä. Itse olen tehnyt kiipeilyverkon ja kiipeilytornin, joissa molemmissa on reiällisiä puupalikoita, joiden sisään on helppo kätkeä pieniä pähkinän paloja. Varsinkin toinen amatsoneistani tykkää viettää aikaa näissä kiipeillen ja herkkuja etsien: usein ensimmäisenä asiana häkistä päästyään se suuntaa kiipeilyverkkoa kohti katsomaan, löytyisikö sieltä mitään.
Monet perinteiset ruokalelut keskittyvät siihen, että ruokaa joutuu kaivamaan niistä esille, oli se sitten avaamalla mutteri tai ujuttamalla pähkinä kumisen pallon sisältä ulos. Luonnossa papukaijat kuitenkin käyttävät aikaa myös ravinnon etsimiseen.
Puupalikan lisäksi voit piilottaa herkkuja esimerkiksi isompaan kiipeilypuuhun. On hyvä porata reikiä enemmän kuin kerralla aikoo piilottaa ruokaa, jolloin ruoan kaivamisen lisäksi lintu joutuu myös etsimään sitä. Kun se ymmärtää, että joistain koloista löytyy ajoittain ruokaa, se luultavasti käy niitä läpi siinä toivossa, että löytäisi kaiken ruoan.
Kaikkien lelujen ei myöskään tarvitse olla häkin sisällä tai samassa paikassa. Voit helposti ripustaa erilaisia ruokaleluja kiipeilypaikkoihin ympäri asuntoa, jolloin papukaija joutuu kiertämään niitä ruokaa etsien. Kaikista ei tarvitse löytyä jokaisella kerralla ruokaa, sillä tällaista käyttäytymistä riittää yleensä ylläpitämään se, että se joskus johtaa eläimen kannalta hyödylliseen lopputulokseen.
Eläinten ravinnon hankkimiseen liittyy mielenkiintoinen ilmiö nimeltään ”contrafreeloading/free food phenomenon”, joka voidaan suomentaa muotoon ”ilmaisen ruoan ilmiö”. Sen mukaan eläin usein valitsee mieluummin tekevänsä töitä ruoan eteen, kuin söisi vieressä helposti saatavilla olevaa ruokaa [5]. Tämän syistä ei olla aivan varmoja, mutta erilaisiksi vaihtoehdoiksi on esitetty mm. eläimen luonnollista tarvetta työskennellä ruoan eteen, sekä tarvetta pystyä vaikuttamaan omien valintojen kautta ympäristön tapahtumiin.
Papukaijan omistajan kannalta mielenkiintoinen näkökulma on se, että tämä monilla eri lajeilla havaittu ilmiö näyttäisi esiintyvän myös lemmikkeinä elävien papukaijojen keskuudessa. Voitkin kokeilla itse, onko lemmikkisi valmis tekemään töitä jonkin ruoan eteen, jota siltä löytyy valmiina myös kiposta. Omieni ja tyttöystäväni muodostamien neitokakadujen parvi esimerkiksi valitsee yleensä mieluummin kaivavansa siemeniä esille erilaisista paperileluista, kuin söisi sitä kiposta tai häkin pohjalta.
Ruusukakadu Mavericilla taas käytetään kouluttamisessa samoja herkkuja, joita sillä on saatavilla normaalistikin ruoasta. Omistajan mukaan lintu voisi koska tahansa päättää mennä syömään näitä kipoista, mutta sen sijaan tekee niiden eteen temppuja ja muita asioista, joita hän linnulleen yrittää kouluttaa.
Vaikka luonnollinen ravinnon hankkiminen onkin hyvä keino pitää vankeudessa elävä lemmikkilintu kiireisenä sen aikaa, kun omistaja on pois, on se vain yksi osa linnun virikkeellistämistä. Muut lelut ovat silti tarpeellisia, sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys on edelleen suuri vankeudessakin eläville papukaijoille.
Ruoan käyttö virikkeellistämisessä on kuitenkin kätevä työkalu näiden rinnalle, jonka avulla papukaijan viihtyvyyttä kotioloissa on mahdollista parantaa. Se mahdollistaa eläimen perinnöllisten ruoan etsimiseen liittyen käyttäytymistaipumusten toteuttamisen johtaen näin myös elämänlaadun parantumiseen.
Uusien ideoiden kokeilu vaatii tietenkin hieman vaivaa omistajalta, mutta linnun kannalta katsottuna on ehdottomasti sen arvoista. Ja monesti lelujen tekeminen on omistajankin kannalta mielekästä puuhaa, kunhan siinä pääsee alkuun.
Julkaistu: sunnuntai, 5.9.2010
Kategoria: Hoito ja hyvinvointi
Kansikuva: Jarmo Tuutti
Papukaija.fi
Papukaija lemmikiksi?
Myydään papukaija
