Teksti: Jarmo Tuutti
Naksutinkoulutukseen ja naksuttimen käyttöön tuntuu liittyvän paljon myyttejä. Todellisuudessa kyseessä on yksinkertainen asia. Tämä artikkeli tarkastelee naksuttimen käyttöä papukaijojen koulutuksessa.
Naksutin on pieni mekaaninen laite, joka päästää saman äänen joka kerta, kun sitä painetaan. Siitä on tullut suosittu erityisesti koirien kouluttajien keskuudessa, mutta myös monien muiden eläinten kouluttajat käyttävät sitä. Käytännössä naksutin toimii minkä tahansa eläimen kanssa, joka pystyy kuulemaan sen äänen.
Karen Pryorilla on määritellyt naksutinkoulutuksen (Clicker Training) laajemmin, mutta tässä yhteydessä en tarkastele sitä koulutusfilosofiana, vaan tämän naksuttimeksi kutsutun apuvälineen käyttönä koulutustilanteessa.
Naksuttimen käytöllä eläinten koulutuksessa on pitkät taustat: se pohjautuu Skinnerin 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla tekemään työhön ja eläinten kouluttamisen pioneerit Brelandit käyttivät sitä jo 40-luvulla kouluttaessaan eläimiä. Naksutinta vastaavaa pilliä on käytetty erityisesti merinisäkkäiden kanssa. Karen Pryor, jonka käsialaa on myös oppimisen populaarikirjallisuuden klassikko “Don’t Shoot the Dog” (joka nimestään huolimatta käsittelee muitakin eläimiä), popularisoi naksuttimen koirien kouluttajien keskuudessa.
Yksi yleisimpiä vastaani tulleita kysymyksiä on se, että miten naksutin itsessään palkitsee tai miten sen avulla papukaija (tai mikä tahansa muu eläin) mystisesti alkaa tehdä siltä toivottua asiaa. Todellisuudessa naksutin on yksi apuväline, jota käytettäessä eläimen kouluttajan on osattava myös muut perusasiat eläinten kouluttamisesta.
Jos haluat valokuvan linnusta sen levitettyä siivet, tarvitset tarkan ajoituksen. Jos kamera ottaa kuvan pienellä viiveellä, olet saattanut ottaa kuvan linnusta, joka on jo sulkenut siipensä. Jos taas haluat linnun oppivan levittämään siipensä pyynnöstä, haluat kertoa linnulle, että se teki oikein, kun sillä on siivet levällään. Viiveen takia saatat kertoa linnulle, että sen pitikin sulkea siipeensä.
Naksutin on siltaärsyke. Sitä ei käytetä yksin eläimen palkitsemiseksi (virallisesti puhutaan vahvistamisesta), vaan sen ohella käytetään yleensä ruokaa. Se on eläimen oppima neutraali ärsyke (eli ärsyke, jolla ei ole sille merkitystä), jonka kuulemiseen se on liittänyt jonkin muun hyvän asian tapahtumisen: eläin kuulee naksahduksen ja tietää, että sitä seuraa esimerkiksi herkkupala. Eläimen voidaan ajatella oppivan, että se omalla toiminnallaan saa naksautuksen aikaan.
Oppiminen on sitä tehokkaampaa, mitä lähempänä toivottua toimintaa vahviste pystytään toimittamaan eläimelle: näin eläin oppii nopeammin, mitä sen pitää tehdä. Käytännössä kuitenkin tässä voi olla jopa muutaman sekunnin viive. Siltaärsyke nimensä mukaisesti “siltaa” sen ajan, mitä kouluttajalla kuluu toimittaa vahviste tavoitteena olevan toiminnan jälkeen [1].
Papukaija esimerkiksi koskettaa kohdetta (jota sen halutaan oppivan seuraamaan), kuulee naksautuksen juuri samalla hetkellä ja oppii tästä nopeasti, että sen tietty toiminta (kohteen koskeminen nokalla) sai aikaan naksautuksen. Ja tietää, että naksautus on hyvä asia, koska sitä seuraa pienen pähkinäpalan saaminen.
Naksutinta suositellaankin käytettävän erityisesti arempien ihmistä pelkäävien papukaijojen kanssa. Näiden kohdalla herkkupalan nopea tarjoaminen luultavasti vain säikäyttäisi linnun, jolloin naksutin tuo enemmän tarkkuutta koulutukseen.
Naksuttimen käytön tärkein syy on siis sen tarkkuus: sillä merkitään oikeaa toimintaa. Bob Bailey vertaa naksutinta työkaluna kirurgin veitseen, jolla saa tarkkaa jälkeä aikaan [2]. Toisaalta tarkkuus tarkoittaa myös sitä, että teho on kiinni käyttäjästä: naksauta pari sekuntia kohteen koskemisen jälkeen ja lintusi voikin olla sillä hetkellä tekemässä jotain aivan muuta.
Oikein käytettynä naksuttimesta on kuitenkin hyötyä: jos haluat opettaa lintuasi levittämään siipiä, haluat palkita linnun siipien ollessa levällään. Riskinä on, että siivet laskeutuvat ja palkitset linnun siipien käynnistä ylhäällä sekä laskemisesta, et niiden nostamisesta! Jos haluat opettaa lintusi pelaamaan koripalloa, haluat vahvistaa pallon putoamista korirenkaan läpi sillä hetkellä, kun se tapahtuu, et linnun harhaillessa ympäriinsä pallon pudottamisen jälkeen. Naksutin mahdollistaa tämän.
Naksutinta ei tarvitse käyttää loputtomiin, vaan siitä on hyötyä erityisesti opetettaessa tarkan ajoituksen vaativia asioita. Kun eläin on oppinut sille opetettavan asian, ei naksutinta enää tarvita: eläin ymmärtää, mitä siltä halutaan eikä sen tarkka merkitseminen ole enää tarpeen. Näin opetettua asiaa voidaan ylläpitää vahvistaen sitä ilman naksutinta.
Naksuttimesta ei kuitenkaan kannata luopua ennen, kuin opetettava asia on halutulla tasolla. Voit esimerkiksi nopeuttamaa jonkin asian tekemistä (kuten lentoonlähtö luokse lennettäessä) tai muovata suorituksen kestämään riittävän pitkään (kuten siipien pitäminen ylhäällä).
Siipien levittämistä opetettaessa tarkka ajoitus auttaa papukaijaa ymmärtämään, mitä siltä odotetaan. Voit myös muovata hiljalleen siipien levittämistä korkeammalle sekä aikaa, jonka lintu pitää siipiä ylhäällä (älä kuitenkaan opeta näitä asioita samaan aikaan). Kun siipien levittäminen on haluamallasi tasolla (esimerkiksi siivet 45 asteen kulmassa ja pysyvät siinä 3 sekuntia), voit luopua naksuttimesta ja vahvistaa tempun suorittamista ilman naksutinta.
Aloita naksutinkoulutus lintusi kanssa yhdistämällä naksuttimen ääni herkun saamiseen. Naksauta linnun lähettyvillä niin, että se kuulee sen, ja tarjoa sille mahdollisimman nopeasti herkkupala. Toista tämä riittävän monta kertaa. Monesti lintusi opittua naksuttimen merkityksen huomaat sen reagoivan ääneen odottamalla totuttua herkkua jollain tapaa.
Tämä ei kuitenkaan vielä riittää, vaan eläimen on opittava myös, että se omalla toiminnallaan saa aikaan naksautuksen. Kannattaakin aloittaa helpon asian kanssa ennen siirtymistä monimutkaisempiin temppuihin. Esimerkiksi kohdentaminen (kohteen seuraaminen) on helppo opettaa.
Itse opetin kultaposkiamatsonilleni naksuttimen merkityksen käyttäen jo aikaisemmin opittua kohdentamista. Linnun kosketettua kohdetikun päätä (jonka se siis oli oppinut tekemään aikaisemmin) naksautin ja tarjosin sille pienen pähkinän palan. Näin pystyin opettamaan linnulleni alusta asti, että sen oma toiminta saa aikaan naksahduksen.
Kohdentaminen on helppo temppu opettaa aluksi naksuttimen avulla. Kuvan pidennettävässä kohdetikussa on myös naksutin.
Klassisen ehdollistumisen periaatteen mukaan neutraali ärsyke voi ehdollistua, kun se yhdistetään riittävän usein itsessään merkitykselliseen ärsykkeeseen. Herkkuihin yhdistetty kehuminen voi itsessään saada aikaan herkkuihin liittyvän hyvänolon tunteen. Naksuttimen ääni voi ehdollistua samalla tavalla.
Monet eläintenkouluttajat sanovat kuitenkin melkein yhteen ääneen: vahvista jokaisen naksautuksen jälkeen. Naksutin onkin tehokkaimmillaan, kun se yhdistetään johonkin itsessään merkitykselliseen vahvisteeseen (kuten ruokaan) jokaisen naksautuksen jälkeen [3]. Jotkin kouluttajat käyttävät keep going (jatka) -signaaleja, joka kertoo, että eläimen tulisi jatkaa mitä se on tekemässä. Tämä on kuitenkin eri asia ja naksutinta ei suositella käytettävän tätä varten.
On vaikea sanoa, mihin kohtaan ärsykkeen vahvistava vaikutus loppuu (esimerkiksi loppuuko ruoan vahvistava vaikutus siinä vaiheessa, kun se päätyy linnun nokasta eteenpäin), mutta naksutinkoulutuksessa vahvistaminen ei lopu naksautukseen [4]. Jos viivästelet liikaa ruoan tarjoamisessa, saatat päätyä vahvistamaan myös jotain naksautuksen ja tämän välillä tapahtuvaa toimintaa. Parhaaseen tulokseen pääset aina toimittamalla vahvisteen mahdollisimman nopeasti naksautuksen jälkeen. Mutta hitaammin toimitettu vahviste naksautuksen jälkeen on tietenkin parempi, kuin hitaasti toimitettu vahviste ilman naksahdusta.
Naksuttimessa ei ole mitään erikoista, vaan se on työkalu, jota on helppo käyttää ja joka päästää joka kerta saman äänen. Mikä tahansa eläimen tunnistama ärsyke kelpaisi naksuttimen sijaan. Mm. pilttipurkin kannesta voi lähteä sopiva ääni, jos haluaa mahdollisimman halvan vaihtoehdon (tosin en osaa sanoa, miten nopeasti sen metalli väsyy ja ääni muuttuu). Tavallisen naksuttimen hinta eläinkaupasta ostettuna on kuitenkin vain muutamia euroja.
Monet kouluttajat käyttävät naksuttimen sijaan sanallista merkkiä papukaijojen kanssa. Esimerkiksi “hyvä” voi toimia tässä tarkoituksessa ja Barbara Heidenreich kirjoittaakin suosivansa itse tällaista tapaa merkitä oikeaa toimintaa [5]. Sanallinen merkki jättää kouluttajalta toisen käden vapaaksi, joka voi olla hyödyllistä papukaijojen kanssa.
Naksuttimen etu on sen tarkkuus ja äänen samankaltaisuus joka kerta. Se ei myöskään muistuta muita eläimen ympäristössään kuulemia ääniä. Naksuttimen toimiminen on kuitenkin kiinni kouluttajan mekaanisista taidoista: osaako hän painaa nappia juuri oikealla hetkellä ja toimittaa vahvisteen riittävän nopeasti.
Loppupelissä naksuttimen käyttö on makukysymys: hyvin käytettynä se voi nopeuttaa oppimista, mutta ilmankin pärjää ja esimerkiksi “hyvä” toimii myös siltaärsykkeenä. Ja käytti naksutinta tai ei, on kuitenkin ymmärrettävä koulutuksen perusteet, eläimen oppiminen ja siihen vaikuttavat asiat sekä osattava jakaa opetettava asia riittävän pieniin osiin. On myös tunnettava eläin riittävän hyvin, jotta sen kanssa pystyy toimimaan huomioiden sen hyvinvoinnin.
Alla vanha video neitokakadustani opettelemassa koripalloa:
Muistilista:
Julkaistu: keskiviikko, 27.10.2010
Kategoria: Käyttäytyminen ja koulutus
Kansikuva: Jarmo Tuutti
Papukaija.fi
Papukaija lemmikiksi?
Myydään papukaija
