Haastattelussa eläinten ja erityisesti lintujen kouluttamisen ammattilainen ja paljon lemmikkilintujen omistajille suunnattua materiaalia tuottanut Barbara Heidenreich.

Haastattelu tehty Siipipeili-lehteä 2/2009 varten. Uudelleenjulkaistu haastateltavan luvalla.

Näin alkuun voisitko kertoa jotain itsestäsi ja taustastasi? Mitä teet elääksesi?

Olen aina rakastanut eläimiä ja jo lapsena tiesin, että urani tulisi liittymään jotenkin eläimiin. Aloin työskentelemään eläinlääkärin vastaanotolla ollessani 16 ja myöhemmin työskentelin eläinkaupoissa. Tämän jälkeen menin yliopistoon opiskelemaan zoologiaa, jossa työskentelin käyttäytymisprojektien parissa. Työskentelin laulusirkun dialektin, salamantereiden genetiikan, liskojen reviirikäyttäytymisen, kanojen käyttäytymisen, petolintujen kuntouttamisen ja monien muiden aiheiden parissa. Valmistumiseni jälkeen päätin kuitenkin, että haluan työskennellä eläintarhassa ja menin töihin eläintarhan koulutusosastolle. Siellä opin ensimmäistä kertaa eläinten kouluttamisesta ja rakastuin aiheeseen, jonka jälkeen siirryin lintusesitysten pariin ja aloin pitämään vapaalentoesityksiä, joissa oli mukana useita erilaisia lintulajeja. Jatkoin lintuesitysten parissa työskentelyä pitkään, mukaan lukien kahdeksan vuotta Disney Worldissa. Tällöin kirjoitin myös kirjan papukaijojen käyttäytymisongelmista, sillä ihmiset kyselivät minulta usein apua lintujensa kanssa elämiseen esitysten jälkeen. Kysymyksen olivat aina sanoja ja yllätyin, kun he eivät olleet löytäneet auttavaa tietoa mistään.

Tämän jälkeen muutin Teksasiin perustaakseni oman yritykseni. Konsultoin edelleen eläintarhoja eläinten koulutukseen liittyen, mutta liiketoimintani lemmikkilintupuoli on kasvanut viimeaikoina paljon. Kirjoitin toisen kirjan, alotin Good Bird -lehden ja tuotin sarjan DVD:itä papukaijojen koulutuksesta. Tämän lisäksi pidän tapahtumia ympäri maailmaa – asia, josta pidän paljon. Papukaijojen omistajat osaavat arvostaa tietoa positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvasta koulutuksesta, joka tekee työstäni mukavaa.

Ihmisiä varmasti kiinnostaisi tietää, mitä lintuja sinulla itselläsi on.

Minulla on siniotsa-amatsoni, joka on ollut minulla jo 22 vuotta. Tämän lisäksi minulla on neitokakadu sekä juuri äskettäin hankittu keltaotsa-amatsoni. Siniotsani on ollut minulle tärkeä kumppani jo vuosia. Sillä on nivelreuma, joten pidän huolen, että sillä on hyvä olot. Kahdella uudemmalla linnullani on tärkeät osat tulossa olevilla koulutusvideoillani.

Miten päädyit valitsemaan uran ammattilaisena eläintenkouluttajana?

Kokeilin useita erilaisia eläimiin liittyviä töitä nuoruudessani enkä ollut niihin tyytyväinen, joten jouduin kysymään itseltäni, että mitä rakastin eläimissä. Tajusin, että suhde niiden kanssa on erittäin tärkeä minulle. Eläinten kouluttaminen on työ, jossa on erittäin tärkeää juuri luoda hyvä suhde eläimeen. Kun löysin eläintenkoulutuksen, tiesin, että se on oikea ura minua varten.

Mikä on ollut urallasi palkitsevin kokemus?

Tuo on vaikea kysymys, sillä minulla on ollut urani aikana monia uskomattomia kokemuksia. Olen tavannut mahtavia ihmisiä ja eläimiä ja olen ollut onnekas päästessäni matkustamaan ympäri maailmaa tehden jotain, jota rakastan. Sanoisin, että kaksi asiaa tekevät minut erityisen onnelliseksi: kun huomaan, että eläin ymmärtää, mitä yritän opettaa sille, sekä kun oppilaani alkaa opettamaan muita. On palkitsevaa kuulla, kun he toistavat kuulemansa asiat ja selittävät sen muille ihmisille. Se saa minut tuntemaan, että ehkä sain vaikutettua johonkin tässä maailmassa.

Mitkä ovat mielestäsi yleisimmät sudenkuopat, mihin ihmiset törmäävät kouluttaessaan lintujaan?

Sanoisin, että vuosien ajan on ollut liikkeellä paljon tietoa, jossa ohjeistetaan ihmisiä pakottamaan lintujaan. Heille on myös neuvottu, että heidän pitäisi dominoida lintujaan ja olla niiden parven johtajia. Itse olen eri mieltä tämän lähestymistavan kanssa. Nämä keinot opettavat linnut toimimaan, koska niiden on pakko, ei koska ne haluaisivat. Positiivinen vahvistaminen opettaa ihmisille, että heidän tulisi antaa linnuilleen mahdollisuus valita osallistua, ja kun ne tekevät näin, tapahtuu niiden kannalta hyviä asioita. Tämä luo ihmisille hyvän suhteen lintuihinsa. Suosittelen erittäin paljon, että ihmiset harkitsisivat vanhojen, voimankäyttöön perustuvien metodien käyttämisen lopettamista ja keskittyisivät positiiviseen vahvistamiseen pohjautuviin lähestymistapoihin toivotun käyttäytymisen aikaansaamiseksi.

Jos oletetaan, että ihmiset tajuavat, miksi koulutuksen ei pitäisi tapahtua pääosin pakottamisella ja rankaisulla, niin mitä sanoisit ajoittaisten negatiivisten asioiden käyttämisestä pääosin positiivisessa suhteessa?

Useimmiten ei ole tarvetta käyttää linnun kannalta negativisia asioita. Ihmisenä, joka on elänyt papukaijojen kanssa yli 20 vuotta, en keksi mitään tilannetta, jota en voisi ratkaista käyttäen positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvaa lähestymistapaa. On tietenkin olemassa hätätapauksia, kuten tulipaloja tai sairaustapauksia, joissa pitää toimia mahdollisimman nopeasti, joissa on ymmärrettävää, että joutuu toimimaan linnun kannalta epämiellyttävällä tavalla. Mutta jos olisin myöhästymässä tapaamisesta siksi, että lintu ei suostu astumaan kädelleni, en käyttäisi voimaa. Hyväksyisin sen, että olen myöhässä ja tekisin töitä asian opettamisessa niin, ettei se olisi ongelma enää tulevaisuudessa.

Haluaisitko sanoa vielä jotain lemmikkilintujen omistajille?

Jos et ole aikaisemmin kouluttanut lintujasi, älä pelkää, se on itse asiassa helppoa. Aloita yksinkertaisilla asioilla, kuten kohteen seuraamisella ja ympärikääntymisellä. Nämä ovat helppoja asioita kouluttaa, sekä hauskoja itsellesi ja linnullesi. Ennen kuin huomaatkaan, haluatkin kokeilla vielä uutta asiaa ja sen jälkeen vielä jotain uutta. Kouluttaminen on niin hauskaa, että se voi olla addiktoivaa.

Sen lisäksi, että se on hauskaa, sitä voi käyttää käyttäytymisongelmien ratkaisuun sekä opettamaan lintua toimimaan toivotulla tavalla hoitoon liittyvien asioiden kanssa. Se voi oppia antamaan jalan kynsien viilaamista varten, olla vapaaehtoisesti käärittynä pyyhkeeseen tai hyppäämään innokkaasti vaa’alle. Oikeastaan positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvan koulutuksen mahdollisuudet ovat rajattomat. Kursseillani näytän, miten papukaijat istuvat rauhallisina verikoetta ja rokotetta varten. Yllätyn päivittäin siitä, mitä oikeastaan onkaan mahdollista opettaa linnulle käyttäen positiivista vahvistamista. Tulen erittäin onnelliseksi, kun näen papukaijojen omistajien omaksuvan nämän mahtavan tavan olla vuorovaikutuksessa lintujensa kanssa.