Luonnossa elävät papukaijat ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana syömään pelkästään raakaa, vihreää ja elävää ruokaa. Näiden lisäksi ruokavalioon on kuulunut myös multaa, kaarnaa ja muita orgaanisia aineita.

Käännös: Jarmo Tuutti

On vähintäänkin naiivia olettaa, että lemmikkinä elävien papukaijojen kohdalla me ihmiset, tieteellisestä osaamisestamme huolimatta, teemme muuta kuin yritämme pinnallisesti jäljitellä luonnossa elävän papukaijan vaativaa, kausittain muuttuvaa ruokavaliota.

Tästä syystä on loogista, että mitä kauemmaksi lintujen omistajat vievät niiden ruokavalioita raa’asta ja tuoreesta ruokavaliosta, sitä suurempi osa eksoottisista ja tarpeellisista ravinteista (kuten tietyt hienotekoiset entsyymit) jää lemmikeiltämme ja pesiviltä linnuiltamme saamatta. Näitä ravinteita on vain elävässä ruoassa, jota ei ole koskaan käsitelty, lämmitetty tai kuivatettu.

Vuosikaudet pellettien käyttöä



Haluan tehdä sen selväksi, että olen tarjonnut linnuilleni joitain puristettuja ja pellettipohjaisia ruokia jo noin 15 vuotta. Muutamat linnut parvestani syövät niitä ja muutamat eivät. Muutamat musertavat ne heittäen samalla niitä hukkaan ja muutamat syövät niitä vain kun niillä on poikasia pesässä. Mutta linnuilleni tarjoamani prosessoidun ruoan määrä on noin 5-10 prosenttia. Loppu ruoasta on valmistettua, idätettyä ja raakaa ruokaa sekä siemeniä, tavoitteena tarjota luontoäidin kehittämä oikea yhdistelmä ravinteita; ei laboratoriossa suunniteltua yhdistelmää.

Naureskelin kerran lukemalleni kirjeelle prosessoiduista ruokavalioista, joka sanoi niiden poistavan arvailun papukaijojen ruokavaliosta. Anteeksi vain, mutta käytin itse juuri sellaista ruokavaliota jonkin aikaa sitten työskennellessäni ison kasvattajan kanssa, joka teki tuotearviota eräälle puristettuja ruokia valmistavalle yritykselle. Eräs viikko meille saapui vauvanruokalähetys, jonka tehdas oli vaihtanut maissipohjaisesta riisipohjaiseen (vai oliko se toisin päin?). Erilaisen maun lisäksi myös sen koostumus oli erilaista. Tämä vaihto aiheutti ongelmia monille kasvattajille, jotka olivat keskellä arojen, jakojen ja muiden lintujen ruokintakautta.

Jos te lintuharrastajat ja lemmikkien omistajat kuvittelette, että prosessoitujen ruokien valmistajat eivät enää arvaille hioessaan erilaisia reseptejä vankeudessa eläville papukaijoille, huijaatte vain itseänne!

Viime keväänä April ja minä hankimme neljävuotiaan keltaotsa-amatsonin parveemme. Omistaja kertoi, että kyseessä oli kaunis yksilö, jolla oli rintahöyhenissä epätavallinen kelta-punainen sävy – hänen mukaansa ehkä uusi mutaatio. Meille kerrottiin myös, että ”Buddy” eli täysin pellettidieetillä. Yksi niistä värillisistä, joita mainostettiin lehdissä ja jota täydennettiin hedelmillä ja vihanneksilla. Saatuamme linnun kotiin huomasimme, että myös sen jätökset olivat hieman keltaisia. Eläinlääkärien mukaan lintu oli kunnossa. Aloimme syöttää sillä luomuna tuotettua viljaa sekä suuria määriä raastettuja vihreitä vihanneksia ja itse kasvatettuja hedelmiä. Lintu ahmi kaiken raivoisasti. 60 päivän sisällä Buddyn rintahöyhenten väri alkoi häipyä ilman sulkasatoa ja vuoden päästä se oli kadonnut kokonaan. Uskon, että sen ruokavaliosta puuttuivat mikro-ainekset, joita on vain luonnollisissa ruoissa.



Ei jokaiselle linnulle

Yksi ongelma käytettäessä suuria määriä prosessoitua ruokaa lemmikkeinä elävien lintujen ruokavaliossa on se, että näitä ei ole suunniteltu jokaiselle lajille. Näytä minulle yhtiö, joka on tehnyt kymmenen vuotta tutkimusta aavikkoloistokaijan, kulta-aratin, haukka-aratin, sepelaran, tai avoparikaijojen ruokavaliosta. Tai arattien, hemppojen tai kaijojen… noh, ymmärrätte varmasti, mitä ajan takaa. Ei ole mahdollista suunnitella lajikohtaista ruokavaliota, jos ei ole tutkinut tarkasti, mitä lintu syö luonnossa.

Pelletit ovat yleisruokaa, mutta tämän lisäksi ne poistavat papukaijalta mahdollisuuden valita ne ravinteet, joita se tarvitsee. Tämä on erityisen vaarallinen asia, jos sinulla on epätavallisia ravinteita tarvitsevia lintuja tai lintuja, joilla on poikasia pesässä. Useita vuosia sitten jotkin prosessoidut ruokavaliot aiheuttivat hengenvaarallisia raudan puutteesta johtuvia sairauksia eräissä vankeudessa elävissä tukaaneissa. Väärä resepti, veikkaisin. Äskettäin olen puhunut myös lurien kasvattajien kanssa, joiden mukaan lurien prosessoiduissa ruokavalioissa on liikaa proteiinia heidän pesiville linnuilleen.



Kuivuuden vaarat

Puristettujen ja kuivien ruokavalioiden klassinen ongelma on se, että ne ovat erittäin kuivattavia, eli ne muuttavat papukaijojemme luonnollisia juomatottumuksia. Omistajat olettavat, että linnut vain juovat enemmän vettä kuivien ainesosien takia, mutta näin ei tapahdu aina. Kuivilta alueilta lähtöisin olevat lajit sekä kokemattomat poikasiaan ruokkivat emot eivät usein lisää veden juontiaan riittävästi pellettien kosteuttamiseksi. Lopputuloksena voi olla kuiva kupu sekä poikasia, jotka kasvavat hitaammin ja kerjäävät vähemmän ruokaa. Pahimmassa tapauksessa vanhemmat lopettavat poikasten ruokkimisen päivän tai kahden jälkeen (tässä vaiheessa tuoreet hedelmät, kosteus ja vihreä ruoka on kriittisiä poikasille!). Konsultoin kerran pelkästään pellettien avulla australialaisen parakiittilajin pesittämistä yrittänyttä lintuharrastajaa. Herranen aika sentään. Kerroin hänelle, että kyseessä on siemeniä syövä laji. Miksi sellaiselle lajille pitäisi syöttää prosessoitua ruokavaliota?

Jos haluat kokeilla kotona, miten paljon vettä tarvitaan teelusikallisen pellettejä pehmentämiseksi, laita lasiin tilavuudeltaan neljästä kuuteen kertaan enemmän vettä kuin pellettejä ja katso, mitä tapahtuu. Kun lintusi kantaa pelletit vesiastialle ja kastaa ne sinne, se yrittää kertoa sinulle jotain! Ja mieti, millaisia bakteerikeittoja vesiastiat voivat olla…

Wordenin (1964) mukaan kuivemmalla ruokavaliolla ruokituilla linnuilla on usein kehittyneemmät sylkirauhaset. Tämän pitäisi vihjata, miten vakava asia on, jos viidakoissa ja sademetsissä elävät papukaijat laitetaan elämään pelkällä kuivalla ruokavaliolla.

Hieman pellettien historiasta

Tämä tuo esille mielenkiintoisen puolen linturuokateollisuudesta. Kun 1980-luvulla prosessoidut pelletti- ja puristeruokavaliot alkoivat ilmaantua lemmikki- ja maatalouskauppojen hyllyille kaikkine kokoineen ja muotoineen, oli vain luonnollista, että näiden valmistajat pyrkisivät kilpailemaan isoja papukaijojen siementen valmistajia vastaan saadakseen oman siivunsa kannattavasta kuivaruokamarkkinoiden piiraasta. Oli loogista markkinoida pellettejä siementen tilalle, sillä monet hölmöt lintujen omistajat olivat ottaneet laiskaksi tavakseen tarjota linnuilleen pelkästään siemeniä estäen näin linnuiltaan siemenistä puuttuvien ravinteiden saannin.

Tietenkin monet asiantuntevat lintuharrastajat sekä eläintarhojen hoitajat pitivät viisaasti lintunsa terveinä tarjoamalla niille vihreää ruokaa, keitettyä munaa, munaruokaa, ruokamatoja, hedelmiä, vihanneksia sekä jauhettua vitamiini-/mineraalilisäravinnetta. Kuitenkin monilla markkinoilla olleilla luonnosta pyydetyillä linnuilla, jotka olivat liian nirsoja syödäkseen mitään muuta kuin siemeniä muuten kuin pakotettuna (kuten huppuarateilla, taninbarinkakaduilla, harmaapapukaijoilla ja sinikelta-aroilla) oli tilanteeseen vaikutusta.

Jatkuvasti aliravittuja, tylsistyneitä, uneliaita ja ylipainoisia lintuja, jotka eivät syöneet muuta kuin siemeniä, nähneet eläinlääkärit liittyivät mukaan ja auttoivat pellettien myyjiä voimakkailla hyökkäyksillä. En väitä, että tämä oli huono asia; niin vain tapahtui ja samaa tapahtuu nykyisinkin. Tuloksena kuivat lintujen siemenet saivat huonon maineen.

Papukaijalinnut ovat siemensyöjiä. Ne syövät satoja erilaisia siemenlajeja. Siemeniin on luonnollisesti varastoitunut paljon energiaa ja ne ovat pääsyy siihen, miksi monilla papukaijoilla ja parakiiteillä on vahva, käyrä nokka. Undulaattien, rakkauspapukaijojen, arattien, rosellojen, amatsonien, kakadujen, arojen ja monien muiden lajien pitäjät tekevät itselleen suuren karhunpalveluksen, jos uskovat aivopesua siitä, että siemenet ovat pahasta papukaijoille.

Tämän lisäksi siemenet ovat mielenkiintoisia aukaistavia. Yksi suuri ongelma prosessoidussa pellettidieetissä on niiden tylsyys. Haluaisitko itse syödä kuivia muroja joka aterialla, koko loppuelämäsi ajan? Papukaijojen ruokavaliot voivat olla monia asioita, mutta niiden ei koskaan pitäisi olla tylsiä. Tylsä ruoka tarkoittaa, että lintusi syövät vain sammuttaakseen nälkänsä – vaarallinen konsepti, jos sinulla on lintu, joka ei ole kunnossa tai joka ei tiedä paljoa terveiden poikasten kasvattamisesta pesässä.

On huomionarvoista, että olen itse adoptoinut muutamia papukaijoja, joille syötettiin entisissä kodeissa prosessoituja ruokavalioita ja jotka eivät yksinkertaisesti koskekaan pelletteihin, kun tarjoan niitä valmistetun tai liotetun ruoan ohella.

Miltä ne maistuvat?

Yksi huomionarvoinen seikka lintujen puristetuissa ruokavalioissa on niiden maku. Tai ehkä ”hyväksyttävyys” on parempi termi. Papukaijasi jättää huomioimatta pahalta maistuvan ruoan tai heittää sen pois kiposta. Hyvä esimerkki tästä on vihertävä, sinimailaselta näyttävä palanen, joka haisee hieman kalalta, ja jota löytyi suurten koukkunokkien sekoituksista. Onkohan mikään papukaija koskaan edes syönyt sellaista?

Pakotan koukkunokkiani harvoin tekemään mitään, mitä ne eivät haluaisi tehdä: etenkään syömään ruokavaliota, josta ne eivät pidä (on vain olemassa niin monta terveellistä tapaa syödä). Tämän takia en syötä linnuilleni pellettejä, joista ne eivät pidä. Teemme yleensä oman makutestin, jossa murennamme pelletin ja syömme sen. Entä väritys? Noh, oman kokemukseni perusteella parvessani olevat linnut syövät niitä, olivat ne värillisiä tai eivät. Epäilen pellettien värjäämisen olevan lähinnä markkinoijien juoni pellettejä ostavien ihmisten houkuttelemiseksi lintujen houkuttelemisen sijaan. Suurempi ongelma ovat monet lemmikkilinnut, jotka eivät suostu syömään tiettyjä pellettejä, koska ne ovat keltaisia, vihreitä tai punaisia.

Lemmikkilintujen omistajien kannalta tärkeämpää on se, että tuleeko väritys yksinkertaisesti halpojen elintarvikevärien, kuten #2, #6, #10 jne, kaatamisesta mukaan. On olemassa useita luonnollisia värejä, kuten lehtivihreä ja levän vihreä, punajuurten ja marjojen punainen, kurkuman keltainen – ja mielestäni jokaisen lintujen ruokien valmistajan pitäisi käyttää näitä. Prosessoidut ruokavaliot kuitenkin ovat jo itsessään riittävän kalliita näiden käyttämistä varten, ja vaikka ne eivät olisikaan, tunnollisten papukaijojen omistajien pitäisi olla valmis maksamaan hieman extraa saadakseen käyttöön näitä luonnollisia värejä.

Pinta on myös tärkeä asia papukaijoille. Itse en käytä osaa markkinoilla olevista pelleteistä niiden pintojen takia. Osa niistä on niin kovia, etteivät heikkoleukaisemmat lintuni syö niitä. Paras vaihtoehto olisi ehkä sellainen tortillan tai mantelin ytimen kovuus. Haasteena on, että osa pehmeämmistä pelleteistä taas ovat höydyttömiä käytettäessä Havaijin tai Floridan kaltaisissa kosteissa ilmastoissa. Laitat pelletit kippoon ja jo tunnissa ne ovat pehmeitä. Monet söpöt muodot taas ovat hauskoja linnuilleni, jotka tykkäävät pyöritellä niitä nokassaan, mutta kun linnut ovat nälkäisiä, ne syövät. Olen seurannut monia aikuisia papukaijoja syömässä pähkinöitä. Ne vaikuttavat pureskelevan lihan päästäkseen käsiksi öljyisiin osiin. Jos suosittelisin jotain parannusta pelletteihin, olisi se niiden kuoren tekeminen enemmän saksanpähkinän kaltaiseksi sekä öljyn lisääminen keskelle, jotta siitä tulisi enemmän pähkinän oloinen. Varmastikin tämä olisi hyödyllistä lajeille, kuten arat, harmaapapukaijat ja amatsonit, jotka syövät öljyisiä hedelmiä sekä pähkinöitä luonnossa.

Kun isot papukaijat työskentelevät isompia palasia sisältävien pellettien kanssa, olen hämmästyksekseni huomannut, että pitäessään niitä jalassaan ne itse asiassa kaapivat ja jyrsivät maissin, hirssin ja siemenet niistä ja jättävät lopun ravinteellisemman osan syömättä. Se vaikuttaa erittäin tehottomalta tavalta syödä. Pahempia ovat ne nugetin tyyliset pelletit, jotka on valettu kiinni makealla aineella, josta tulee kostuessaan tahmeaa.

Itse asiassa kallis tuhlaaminen on yksi tärkeä huomioitava tekijä prosessoidun ruokavalion syöttämisessä. Siksi pitäisikin syöttää vain se määrä pellettejä, jonka lintumme oikeasti syövät (5%) ja tarjota niitä kostean, idätetyn sekä valmistetun ruoan kanssa, jolloin ne antavat siihen hieman rapeutta. Jos yritän antaa pellettejä iltapäivällä kuivien siementen seassa, ne jäävät syömättä.

Loppupäätelmät

Ei ole olemassa yhtä täydellistä tapaa ruokkia vankeudessa eläviä papukaijoja. Älä kuvittele, että kissanruoan kaltaisten ruokien päivittäisen ruokakippoon kaatamisen helppous on palvelus papukaijallesi. Laadukkaan vitamiini-mineraali-valmisteen ripottelu kostean ruoan päälle on syötynä aivan yhtä tärkeää, kuin päivittäiset vitamiinipillerit ihmiselle täydentämässä ravintotarvettamme. Kaikki eksoottiset linnut ovat edelleen niiden alkuperäisessä kehitysvaiheessa. Kunnes pääsemme luontoon tarkkailemaan, mitä jokainen laji eri vuodenaikoina syö, arvailemme edelleen.

Ja muista, ei ole MITÄÄN korviketta niille ravinteille, joita löytyy tuoreesta, vihreästä, raa’asta orgaanisesta elävästä ruoasta. Ne kantavat itsessään elämän viestiä…