Teksti: Jarmo Tuutti
Joskus on mukava ottaa lemmikkinä elävä papukaija mukaan ja mennä esittelemään sitä yleisölle sekä tapaamaan muita lintuharrastajia esimerkiksi lintupäiville tai messuille. Tällaiset tapahtumat ovat kuitenkin vain omistajia varten, joten on tärkeää, että tällaiset tapahtumat tapahtuvat lintujen ehdolla.
Yleisötapahtumien kohdalla on olemassa useita sudenkuoppia, joita ei välttämättä edes huomaa helposti. Yksi merkittävä syy tähän on ympäristö: tilaisuuksissa riittää paljon uusia ja vieraita ärsykkeitä linnuille, joka voi olla niiden kannalta hämmentävää, mutta samalla niillä ei ole mahdollisuutta paeta tämän keskeltä. Kun ympärillä riittää paljon jännittäviä asioita, lintu voi pysyä koko tapahtuman varautuneena, mutta pakenemisen puutteen takia ei välttämättä selkeästi tätä näytä.
Toisaalta omistajakin saattaa olla keskittynyt moniin muihin asioihin, kuten juttelemaan vieraiden tai muiden harrastajien kanssa. Kuitenkin näillä kaikilla asioilla on vaikutusta eläimen hyvinvointiin tapahtumassa, joten ne tulisi huomioida.
Ennen kuin edes ilmoittautuu tapahtumaan, kannattaa miettiä, onko lintusi sellainen, jota uskaltaa tuoda mukanaan. Linnun fyysisen hyvinvoinnin on oltava ehdottomasti kunnossa: vasta hetki sitten sairastuneita tai onnettumuudessa olleita lintuja ei missään nimessä pidä lähteä raahaamaan mukanaan.
Papukaija on saaliseläin luonnossa. Tästä näkökulmasta sen kannattaa suhtautua ennakkoluuloisesti erilaisiin uusiin asioihin ja, kuten alussa mainittiin, näitä riittää tapahtumissa. Jos lintu on koko siihen astisen elämänsä viettänyt ihmisen olohuoneessa, jossa on ympärillä vain muutama ihminen, voivat kävijämäärältään suuret messut olla sen kannalta aluksi kohtuuttoman stressaava tilaisuus, kun esimerkiksi lauma kovaäänisiä lapsia tulee aivan viereen ihmettelemään. Pakoon ei kuitenkaan pääse, kun on pienessä häkissä tai valjaissa.
Aina tarve päästä tilanteesta pois ei tarkoita, että lintu paniikinomaisesti pyrkisi karkuun. Tilanne voi olla linnun kannalta stressaava, mutta koska se on oppinut, ettei se pysty valjaissa tai häkissä pakenemaan, se ei oikeastaan voi tehdä muuta kuin jäädä paikoilleen. Jos tällainen tilanne jatkuu useita tunteja kerrallaan, ei tapahtuma ole linnun kannalta millään tavalla hyvä asia.
Kannattaa myös miettiä, millaiseen tapahtumaan on menossa. Paras olisikin totuttaa lintua aluksi vaikka vierailemalla muutaman tutun luona kaikessa rauhassa ja tämän jälkeen lähteä liikkeelle pienistä tapahtumista. Suuret messut kannattaa jättää suosiolla myöhemmäksi, kun lintu on jo tottunut vieraisiin ihmisiin ympärillään.
Tämän lisäksi kaiken tarpeellisen pitäisi olla jo opeteltu ennakolta. Jos tunget väkisin linnun valjaisiin tai matkahäkkiin, ei tästä toimenpiteestä ja tapahtumastakaan välttämättä jää kovin hyviä kokemuksia linnulle. Tämä myös vaikeuttaa näitä asioita tulevaisuudessa.
Yleisön ja omistajankin kannalta on varmasti mielenkiintoisempaa, jos papukaija on omistajan kädellä tai olkapäällä valjaissa sen sijaan, että olisi häkissä. Valjaiden päällelaittamisen opettaminen papukaijalle kuitenkin vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, jos se halutaan tehdä oikein, eli niin, että eläintä ei jouduta pakottamaan. Tämän pitäisi kuitenkin olla tavoitteena: jos valjaat vain laitetaan väkisin päälle, ei kyseinen toimenpide (ja yleensä myöskään valjaissa oleminen) ole linnun kannalta kovin positiivinen asia. Ne kuitenkin rajoittavat sen liikettä, estävät pakenemisen ja päällelaitettaessa kiinni pitäminen voi myös olla erittäin epämukava tilanne.
Jos papukaijaa ei ole opetettu vielä pitämään valjaita, kannattaa siis suosiolla tuoda se matkahäkissä mukaan eikä kiirehtiä valjaiden kanssa. Barbara Heidenreich kirjoittaa blogissaan, että opettamiselle kannattaa varata suosiolla kaksi vuotta. Ja vaikka tähän ei luultavasti näin kauaa menisikään, olet ainakin suhtautunut asiaan oikein. Kannattaa myös huomioida, että yksi pakotettu valjastaminen voi jatkossa tehdä sen vapaaehtoisesta tekemisestä huomattavasti vaikeampaa.
Matkahäkissäkin oleva lintu voi tottua erikokoisiin tapahtumiin, kun sitä tehdään rauhassa alkaen pienemmistä tapahtumista ja linnun hyvinvointi huomioiden. Näin tämä voikin olla hyvää harjoittelua tulevaisuutta varten, jos tavoitteena on saada lintu valjaisiin.
Tärkeintä on luonnollisesti pitää huoli linnun perustarpeista. Oikeastaan turvallisuudentunnetta voidaan myös pitää yhtenä näistä, mutta se käsiteltiin jo edellä. Myös konkreettinen turvallisuus itsessään on erittäin tärkeää huomioida. Papukaija ei saisi päästä valjaista irti tai aukaista matkahäkkiä (matkahäkkiin laitettava lukko lisää hyvin mielenrauhaa). Omistaja myös joutuu katselemaan ympärilleen, mitä eläimiä siellä liikkuu ja miten ihmiset (varsinkin nuorimmat) toimivat linnun ympärillä. Kannattaa aina miettiä, kenelle linnun antaa käsiteltäväksi tai jättää pidemmäksi aikaa: liian jännittynyt tai nuori ihminen voi pelästyä ja vetää kätensä pois alta.
Myös ruoan ja veden saannista on tärkeä pitää huoli. Häkissä olevalla papukaijalla kannattaa tietenkin olla näitä saatavilla jatkuvasti, mutta valjaissa olevalle kannattaa tarjota niitä riittävän usein. Myös tästä näkökulmasta on tärkeää, että lintu on oikeasti tottunut ympärillä olevan vilskeen määrään: pelokasta tai jännittynyttä lintua tuskin kiinnostaa syödä tai juoda, vaikka sillä olisikin tarve tähän.
Papukaijan virikkeetkin kannattaa ottaa huomioon. Jos se ei normaalistikaan istuisi paikoillaan neljää tuntia putkeen, miksi pitäisi olettaa, että se tekisi niin tapahtumassakaan? Häkissä kannattaa siis olla leluja ja olkapäälläkin istuvan linnun kannattaa antaa tehdä jotain muutakin päivän aikana.
Messuilla pätevät saman periaatteet linnun käsittelyssä kuin kotoankin: kaiken tulisi perustua vapaaehtoisuuteen ja siihen, että lintu saadaan itse tekemään mitä siltä halutaan sen sijaan, että asiat tehtäisiin väkisin. Valjaissa olevan linnun kohdalla tämä korostuu: vaikka se kotona pääsisikin poistumaan ahdistavasta tilanteesta, nyt se ei ole mahdollista ja ainoaksi vaihtoehdoksi voikin jäädä alistua kohtaloon.
Jos haluat siis antaa linnun toiselle ihmiselle pidettäväksi, tuo kätesi toisen ihmisen käden viereen niin, että linnulla on helppo astua tästä ja pyri saamaan lintu vapaaehtoisesti astumaan tähän. Tämä voi tapahtua herkun avulla, käyttäen kohdetta tai, mikä parasta, pyytämällä lintu itse astumaan toisen kädelle (tämä siis opetettu aikaisemmin). Kannattaa siis jättää kaikki käden kallistelemiset tai vastaavat pakkokeinot. Näin vieraiden ihmisten käsiteltävänä olemisesta voidaan tehdä linnun kannalta positiivinen asia, josta on hyötyä varmasti muuallakin.
Yksi tärkeä huomioitava asia on myös se, että messuilla kävijät ottavat mallia esillä olevista ihmisistä. Jokainen yhdistyksen nimissä paikalla oleva ihminen on lintutiedon kohdalla auktoriteetti asioista tietämättömälle ihmiselle ja jos he näkevät ihmisten käsittelevän lintuja pakolla tapahtumissa, voivat he herkästi olettaa, että tämä on hyväksyttävä tapa käsitellä lintuja normaalistikin.
Yleensä tapahtumat ovat joka tapauksessa linnun kannalta jossain määrin jännittäviä tilaisuuksia ja täten myös väsyttäviä. Toisaalta voi olla, että joskus tapahtumat osuvat sellaiselle ajalle, että lintu lepäisi normaalistikin tuohon aikaan. Jos lintu vaikuttaa väsyneeltä, sen kannattaa antaa levätä rauhassa. Ei ole mitään syytä pitää sitä väkisin hereillä pitkän päivän ajan: kyseessä kuitenkaan ei ole näyttelyesine! Paras olisi, jos lintu pääsisi rauhalliseen paikkaan esimerkiksi tuttuun matkahäkkiin tällöin lepäämään.
Lepo on tärkeää myös rankan päivän jälkeen. Linnun tuleekin päästä rauhalliseen ja turvalliseen paikkaan lepäämään. Oma häkki olisi luonnollisesti paras paikka, mutta kahden päivän tapahtumassa linnulle tulisikin löytää rauhallinen paikka, jossa se voi viettää yönsä.
Missään tapauksessa lintua ei saa jättää yöksi messuhalliin tai vastaavaan paikkaan. Tällaisesta tilasta ei pysty sanomaan, mitä/ketä siellä liikkuu öisin ja millaista hälinää paikanpäällä on. Myös paikan lämpötila voi vaihdella enemmän sekä valojen aikataulusta ei välttämättä ole tietoa. Näin lintujen jättäminen tapahtumapaikalle voi olla sen terveyden kannalta riskialtista ja voi estää lepäämisen kunnolla, sillä se joutuu olemaan jatkuvasti varautunut eri tavalla, mihin on tottunut.
Päivän jälkeen lintu on saatava vielä takaisin tilaisuudesta (johon se on myös tuotava, eli toimii molemmissa suunnissa). Merkittävin huomioitava asia on luonnollisesti lämpötila: lintu ei saa olla liian kauaa kylmässä (tai liian kuumassa ilman mahdollisuutta varjoon ja veteen), vaan häkki pitää pystyä pitämään riittävän lämpimänä. Muutenkin kannattaa miettiä, millaiseen hälinään lintu on tottunut: miten se reagoi esimerkiksi julkisella matkustamiseen ihmisvilinässä.
Kun edetään rauhassa ja ajatellaan linnun hyvinvointia, voidaan näistä tapahtumista saada tilaisuuksia, joissa linnun ei tarvitse stressata mitenkään. Loppupelissä kyseessä on kuitenkin tilaisuudet, jotka eivät ole linnun kannalta millään tavalla tarpeellisia, vaan vain ihmisten viihdyttämiseksi. Tästä syystä linnun ehdoilla toimiminen pitäisi olla tällaisen toiminnan lähtökohtana.
Julkaistu: lauantai, 6.3.2010
Kategoria: Hoito ja hyvinvointi
Kansikuva: Jarmo Tuutti