Joskus minua syytetään siitä, että katson asioita liian mustavalkoisesti, kun kyseessä on lintujen kanssa käytettävät koulutusmenetelmät. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: koulutusmenetelmien valinnassa on kyse aina harmaan eri sävyistä.

Kuulostavatko seuraavat kommentit tutuilta?

“Antaa kaikkien kukkien kukkia.”
“Eri ihmiset pääsevät eri menetelmillä samaan lopputulokseen.”
“Hyvin lemmikit ovat ihmisten kotona eläneet ennenkin.”

Tässä vain muutamia eri argumentteja, joihin joskus törmään keskustellessani lemmikkilintujen kanssa käytettävistä koulutusmenetelmistä. Joidenkin mielestä jokaisella pitää olla oikeus toimia lemmikkiensä kanssa omien mielipiteidensä ja näkemyksiensä pohjalta, eikä minulla pitäisi olla mitään sanottavaa siihen.

Itse en kuitenkaan näe tilannetta näin yksinkertaisena: kaikki mielipiteet eivät ole mielestäni samalla viivalla. Karrikoituna esimerkkinä voisin antaa sen, että moderni Flat Earth Society on 50-luvulla alkanut ajaa näkemystä, että maapallo on littana. Onko tämä näkemys samalla viivalla sen kanssa, että maapallo on pyöreä (tai jos tarkkoja ollaan, maapallo on hieman litistynyt navoiltaan)? Lintujen kohdalla esimerkit eivät ole näin selkeitä, mutta eroja silti löytyy.

Joskus joku kuitenkin käsittää sanani väärin ja loukkaantuu, koska kuvittelee minun kutsuvan häntä eläinrääkkääjäksi. Vaikka mielipiteet eivät olisikaan samalla viivalla, ei tilanne tietenkään ole niin mustavalkoinen.

Papukaijan häkkiin saamisen eri sävyt

Tarkastellaan asiaa yksittäisen esimerkin kautta: miten saada papukaija takaisin häkkiinsä päivän päätteeksi? Oma suosittelemani menetelmä tulee esiin mm. tästä artikkelista, mutta tarkastellaan eri menetelmiä hieman laajemmin.

Luodaan alkuun ääripäät: toisessa päässä (musta) on äärimmäisen ikävä keino, esimerkiksi linnun lyöminen pesäpallomailalla ilmasta häkkiin (toivon syvästi, ettei kukaan ole koskaan tällaista koittanut). Toisessa ääripäässä (valkoinen) on taas itse täydellisyys: jotain lintujen taivaasta, jotain aivan mahtavaa ja ihanaa (tätä kukaan on tuskin keksinyt, sillä luonnossakin on ikäviä asioita, kuten saalistajia, nälkää ja tauteja).

Näin saamme jatkumon harmaan eri sävyistä mustasta valkoiseen, johon voidaan sijoittaa vielä nollapiste, joka tarkoittaa linnun kannalta neutraalia toimintaa: ei kivaa, mutta ei ikävääkään. Pisteen vasemmalla puolella olevat asiat heikentävät linnun hyvinvointia ja oikealla puolella edistävät. Yritetään asettaa eri menetelmiä tällä jatkumolle.

Eri asioiden vaikutus hyvinvointiin

Jos haluamme pohtia eri menetelmien mielekkyyttä hyvinvoinnin näkökulmasta, on aloitettava miettimällä sitä, mitkä eri asiat vaikuttavat hyvinvointiin. Oheisessa listassa muutamia merkittäviä asioita.

• Kipu on luultavasti selkein asia, joka heikentää hyvinvointia eikä luultavasti tarvitse perusteluita. Tämä on mm. eläinsuojelulaissa kirjattu selkeästi.
• Tarpeettoman pelon aiheuttaminen kuuluu myös asioihin, jotka on selkeästi jo eläinsuojelulaissa kielletty. Altistuminen pelottaville tilanteille ilman mahdollisuutta paeta on hyvinvointia heikentävä asia. Äärimmilleen vietynä aiheuttaa opittua avuttomuutta, jossa eläin ei enää reagoi ympäristön ärsykkeisiin juurikaan ¹.
• Epämukavuus, pieni pelko (tai lähinnä varautuneisuus) ja muut asiat voidaan luultavasti laittaa hieman hyvinvointia heikentäviksi tekijöiksi. Bussin odottaminen pakkasella hetken ei hyvinvointiani varmasti heikennä merkittävästi, mutta en siltikään tykkää siitä. Toisaalta hämähäkki ei saa minua paniikkiin (tämä on tietenkin yksilöllistä: jonkun se ymmärrettävästi saa), mutta silti mieluummin vältän sellaista, jos saan valita.
• Mahdollisuus vaikuttaa ympäristön epämiellyttäviin tai pelottaviin asioihin niiden välttämiseksi sekä mahdollisuus vaikuttaa ympäristöön yleensä vaikuttaisi olevan yksi hyvinvointia edistävä asia ².
• Positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvalla koulutuksella on todettu olevan käyttäytymisongelmia lieventäviä vaikutuksia ainakin joillain kädellisillä ³. Kouluttamisella vaikuttaisikin olevan virikkeellistävä vaikutus.
• Yksittäisen positiivisen vahvisteen saaminen on oletettavasti eläimen kannalta hyvä tilanne, joten tällaisten tilanteiden tarjoamisen voisi olettaa myös edistävän elämänlaatua.

Tämä lista ei varmastikaan ole kattava, mutta sisältää monia asioita, joiden vaikutuksesta hyvinvointiin ollaan pitkälti yhtä mieltä.

Eri tavat toimia jatkumolla

Edellisen listan pohjalta voidaan arvioida erilaisia tapoja saada lintu häkkiin päivän päätteeksi ja pyrkiä laittamaan ne jatkumolle (lista ei tietenkään ole kattava). Koska hyvinvointia ei voida mitata tarkasti, ovat sijainnit suuntaa-antavia. Ja koska eri lintu voi reagoida eri asioihin eri tavalla, eivät nämä ole yksittäisiä pisteitä jatkumolla, vaan muodostavat oman alueensa.

Linnun kiinnipitäminen ja häkkiin vieminen väkisin (pakotteet) on lähtökohtaisesti ikävin tapa, mitä käytännössä käytetään, sillä se vie kokonaan vapauden valita sekä toisaalta voi sisältää muitakin erittäin epämiellyttäviä elementtejä. Epämukavuus voi vaihdella: pahimmillaan lintu räpistelee paniikissa vastaan, jolloin tilanne on sen kannalta erittäin stressaavaa sekä linnun pyristely ja kova kiinni pitäminen voivat johtaa fyysiseen kipuun. Usein toistettuna tämä voi saada aikaan ulkoisesti rauhallisen oloisen linnun, mutta tällöin luultavasti puhutaan opitusta avuttomuudesta. Toisessa päässä on esimerkiksi käsinruokittu papukaija, joka ei välitä pahemmin, jos sen selän päälle laitetaan käsi. Jos lintua kuitenkin joudutaan pitämään väkisin paikoillaan, on tilanne sen kannalta epämukava.

Pyyhkeellä tai muulla epämiellyttävällä asialla pelottelu/ahdistelu (negatiivinen vahvistaminen) riippuu siitä, miten paljon lintu pelkää kyseistä asiaa. Edelliseen kohtaan verrattuna tämä on yleensä parempi asia, sillä linnulla on mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen omalla toiminnallaan.

Edellä mainittujen menetelmien alueet menevät toistensa päälle: pieni epämukavuus käsinruokittua papukaijaa kiinni pidettäessä ei ole lähellekään niin paha asia, kuin linnun kammoamalla pyyhkeellä sen ajaminen takaisin häkkiin. Vaikea kuitenkaan nähdä, miten kumpikaan menetelmä edistäisi sen hyvinvointia.

Lisäksi näillä menetelmillä on valitettavan suuri riski siihen, että ne lipsuvat ajan kanssa jatkumolla vasemmalle: kun lintu oppii, että tietyssä tilanteessa sen kiinni pitäminen johtaa häkkiin laittamiseen, se voi pyrkiä välttelemään näitä tilanteita. Jos tämä tarkoittaa lisää linnun jahtaamista ja/tai kovempia otteita, kun “lintua laitetaan kuriin”, on menty huonompaan suuntaan.

Näin kävi minulle aikonaan aloittaessani harrastusta neitokakadujeni kanssa, kun asioita tehtiin vielä “perinteisin menetelmin”. Aluksi siirsin linnun häkkiin kädellä, mutta se oppi, että tästä joutuu jäämään häkkiin. Seuraavaksi laitoin käden kevyesti sen päälle, mutta tästä se oppi ajan kanssa lentämään kättä karkuun. Näiden virheideni aiheuttamia ongelmia on korjailtu pitkään.

Linnun kantaminen kädellä häkkiin on lähtökohtaisesti neutraali asia. Jos lintu kuitenkin kokee häkkiin jäämisen ikävänä asiana on riskinä, että tämän kanssa tulee ongelmia linnun vältellessä näitä tilanteita. Jos tähän taas lisätään joku hyvä asia häkissä (oli se herkkupala, iltapala tai kiva lelu), ollaan jo luultavasti plussan puolella, koska lintua vahvistetaan häkkiin päätymisestä.

Iltapalalle häkkiin palaamisen tekeminen rutiiniksi on yksi hyvä tapa saada lintu menemään häkkiin itse vapaaehtoisesti. Se yhdistää vapaaehtoisuuden (kiivetäkö häkkiin vai ei) sekä oppimisen (millaisessa tilanteessa toimia näin) toimintaan, jossa ei käytetä linnun kannalta epämiellyttäviä menetelmiä. Erityisesti ei-käsiteltävien papukaijojen kanssa toimiva menetelmä.

Häkkiin kiipeämisen opettaminen palkitsemalla (positiivinen vahvistaminen) voi olla edellistä vielä hieman parempi tapa toimia. Edellisen kohdan etujen lisäksi se voi sisältää hieman enemmän koulutusta, joka toimii virikkeenä. Tämän avulla linnun saa myös häkkiin aina tarvittaessa.

Edellä mainituissa kahdessa viimeisessä kohdassa vapaaehtoisuus ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi odottaa maailman tappiin asti, kunnes lintu itse päättää tehdä sen mitä haluamme. Se tarkoittaa, että järjestämällä toiminnan lopputuloksen oikein voimme saada linnun valitsemaan siltä haluamamme toiminnan näissä tilanteissa aina kun on tarpeen.

Minkä menetelmän valitset?

Yksikään edellä mainituista menetelmistä ei tällä “asteikolla” mitattuna ollut täysin mustaa tai täysin valkoista: ne kaikki asettuivat johonkin kohtaan jatkumoa. Niiden väleillä kuitenkin oli eroja.

Olemme lemmikiksi otettaessa vieneet papukaijalta suurimman osan ympäristön koosta ja siihen liittyvästä vapaudesta. Lisäksi ne kohtaavat säännöllisesti kotonammekin epämukavia ja/tai pelottavia tilanteita, vaikka tekisimme parhaamme näiden välttämiseksi. Mielestäni tällaisessa tilanteessa meidän tulisi pyrkiä muiden menetelmien kautta edistämään lemmikkipapukaijojemme hyvinvointia, jos on mahdollisuus valita. Mikään edellä mainituista hyvinvointia edistävistä menetelmistä ei ole erityisen vaikea tai työläs ja niillä saadaan hyviä tuloksia aikaan, joten tässä tilanteessa on selkeästi valinnan mahdollisuus.

Itse olen esimerkiksi amatsonieni kanssa valinnut viimeiset kaksi menetelmää. Osana arjen rutiineja ne kiipeävät illalla iltapalan perässä häkkiin vapaaehtoisesti (ruokaa niillä on aina saatavilla, mutta tällöin saa parhaat herkut). Tuloksena on, että toinen amatsoni on usein jo häkissä odottamassa ruokaa ja toinen sen päällä valmiina kiipeämään sisään.

Lisäksi varsinkin toisen amatsonini Kamin kanssa olemme harjoitelleet paljon häkkiin kiipeämistä pyynnöstä (toinen näistä on arempi sijoituslintu, jonka kanssa tämä on hieman haasteellisempaa). Alla olevalla videolla esimerkki siitä, miten amatsoni kiipeää pyynnöstä suoraan häkkiin.

Nykyisin pienen harjoittelun ansioista tämä toimii tilanteessa kuin tilanteessa; vaikka Kami miten paljon “leijuisi” ja “kävisi kierroksilla” häkin katolla tai lähellä kiipeilypuussa, olen sen saanut ilman ongelmia joka kerta häkkiin pyytämällä.

Lisäksi on hyvä muistaa, että ahdistelulla ja pelottelulla aikaasaatu toiminta on pitkällä aikavälillä usein ihmisenkin kannalta työläämpää, sisältäen monesti esimerkiksi jahtaamista tai muita hankalia menetelmiä. Vapaaehtoisesti opetettuna toimintavarmuus on paljon parempaa.

Antaa kaikkien kukkien kukkia?

Suurin osa ihmisistä ei luultavasti hyväksy eläinten pahoinpitelyä (esimerkiksi tässä jatkumolla valittua kuvitteellista ääriesimerkkiä). Kyse ei siis ole selvästikään siitä, että jokainen voisi valita täysin omat menetelmänsä, vaan siitä, mihin raja vedetään: mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Edellä käsitelty esimerkki tosin otti kantaa lähinnä linnun häkkiin saamiseksi säännöllisesti tai koulutusmenetelmän näkökulmasta. Täytyy muistaa, että hätätilanteet ovat erikseen.

Joskus kyseessä on selkeä tilanne: istuuko papukaija kädellä ja antaa laittaa häkkiin siksi, että se on altistettu pelottaville tilanteille toistuvasti ja on jo kokonaan luovuttanut (opittu avuttomuus)? Vai istuuko se kädellä siksi, että tietää häkkiin laittamisen johtavan johonkin mukavaan asiaan? Opitun avuttomuuden aiheuttaminen olisi luultavasti jo eläinsuojelulain vastaista, vaikkei sen toteen näyttäminen olisikaan helppoa tai mahdollista. Ulkoisesti nämä kuitenkin johtavat samaan lopputulokseen: lintu antaa laittaa itsensä häkkiin.

Aina jaottelu ei ole näin selkeä. Lintu ei mene rikki, jos käytetään sitä vain hieman ahdistavaa pyyhettä käytettäessä negatiivista vahvistamista (pyyhe siirtyy kauemmas linnun ottaessa askeleen kohti häkkiä). Tämä ei kuitenkaan johda “samoihin tuloksiin”, jos asiaa tarkkaillaan linnun näkökulmasta, vaikka sillä sen häkkiin saisikin. Tilanteet ovat vähintäänkin epämiellyttäviä tai lievästi ahdistavia, sillä niissä lintu pyrkii välttämään ikävän asian.

Eikö ole parempi opettaa ihmisiä käyttämään menetelmää, jonka tulokset ovat vähintään yhtä tehokkaita, joka ei millään merkittävällä tavalla ole vaikeampaa, mutta selkeästi edistää linnun hyvinvointia sen eläessä erittäin rajoittuneessa ympäristössä? Ahdistelun sijaan voimme aremmankin linnun kohdalla lähteä liikkeelle pienen herkkupalan laittamisesta kuppiin ja tämän kautta opettaa linnun kiipeämään häkkiin pyynnöstä. Ja koska häkkiin kiipeäminen on vapaaehtoista, voimme tarkkailla samalla linnun suhtautumista häkkiin ja puuttua linnun häkissä viihtymisen ongelmiin ajoissa.

Ehkä jotkut lemmikit ovat ennenkin eläneet ihmisten kotona paremmin ja jotkut huonommin, mutta keneltä se on pois tehdä niiden elämästä entistä parempaa?

• Artikkeli Apua, papukaijani ei palaa häkkiin käsittelee tarkemmin häkkiin paluuta.
• Friedmanin Hän sanoi, he sanoivat, tiede sanoo käsittelee paljon eri mielipiteiden järkevyyttä.

1. Susan Friedman: Alternatives to Breaking Parrots: Reducing Aggression and Fear through Learning; Presented at the StopPDD Conference 200
2. Susan Friedman: HE SAID, SHE SAID, SCIENCE SAYS; Good Bird ™ Magazine Vol 1-1
3. Coleman, Maier (2010), the use of positive reinforcement training to reduce sterotypic behavior in rhesus macaques, applied animal behaviour science 124