Lemmikkilinnun käyttäytymistä tulkittaessa sekä yleisesti sen kanssa elettäessä kannattaa muistaa ainakin seuraavat kolme periaatetta.

Vaikka lemmikkipapukaijan käyttäytymisen todellinen ymmärtäminen vaatiikin joskus hieman pidemmälle menevää perehtymistä aihepiiriin, kannattaa seuraavat seikat pitää mielessä tulkittaessa lemmikkinä elävän papukaijan käyttäytymistä.

1. Papukaija on geneettisesti villieläin

Kotonamme elävät lemmikkipapukaijat ovat vain muutaman sukupolven päässä luonnosta, jolloin niiden genetiikkakaan ei ole pitkän jalostuksen seurauksena mukautunut ihmisten kanssa elämiseen. Käytännössä tämän takia niiden käyttäytymistä voi ymmärtää paremmin, jos ymmärtää niiden luonnossa elävien sukulaisten käyttäytymistä, esimerkiksi miten niiden sosiaaliset suhteet muodostuvat tai millainen käyttäytyminen on muodostunut lajille niin tärkeäksi, että sitä näkee myös kotonamme.

Luonnossa elävillä papukaijoilla ei ole havaittu parvessa valtahierarkioita, joten kotonamme elävät yksilöt eivät sellaisia opi ymmärtämään. Toisaalta myös amatsonin pelättyä ”hormonikäyttäytymistä” voi ymmärtää paremmin, jos tietää, miten se liittyy sen luonnossa ilmenevään parinmuodostus- ja pesimiskäyttäytymiseen ja erityisesti, miten tämä ilmenee luonnossa. Myös elekieli on luonnossa merkittävä asia linnun viestimisessä, joten sen ymmärtäminen auttaa ymmärtämään linnun tunnetiloja paremmin sekä välttämään linnun kannalta epämiellyttäviä asioita.

2. Toiminnalla on tarkoitus

Eläin ei lähtökohtaisesti tee jotain asiaa vain ”huvikseen”, vaan toiminnalla on tarkoitus. Yksinkertaistettuna papukaija joko pyrkii samaan jotain tavoittelemaansa tai välttämään jotain omasta mielestään epämiellyttävää tai vaarallista. Tämän tarkoituksen ymmärtäminen voi auttaa meitä ratkaisemaan monia käytösongelmia.

Jos lintusi siis on oppinut, että tietty toiminta johtaa herkkupalan saamiseen (kuten kädelle astuminen), astuu se kädelle siksi, että sen tarkoituksena on saada tuo herkkupala. Papukaija myöskään ei pure ilman syytä tai vain ilkeyttään, vaan myös puremiselle löytyy jokin syy, joka on usein mahdollista selvittää ja puuttua ongelmaan tätä kautta. Voi olla, että lintu itse kokee tietyn toiminnan ahdistavana ja puolustautuu tilanteessa.

3. Papukaija oppii jatkuvasti

Välineellisen ehdollistumisen periaatteiden mukaan eläin oppii, että toiminnan lopputulos johtaa sen kannalta hyvään tai huonoon lopputulokseen ja muuttaa toimintaa tulevaisuudessa tämän pohjalta. Käytännössä lintu oppii jotain kaikesta vuorovaikutuksesta kanssamme ja tulkitsee sen tulokset omalta kannaltaan joko positiiviseksi, neutraaliksi tai negatiiviseksi.

Onkin tärkeää pyrkiä katsomaan asioita linnun näkökulmasta ja ymmärtää, miten se vuorovaikutuksen tulkitsee, jolloin pystymme ennustamaan, miten se vaikuttaa sen toimintaan tulevaisuudessa. Tästä syystä linnun kouluttaminen on elinikäinen prosessi, jota ei voi unohtaa sen jälkeen, kun on opettanut perusasiat sille.

Vaikka erilaiset listat voivatkin auttaa ymmärtämään asioita, kannattaa muistaa, että ne ovat vain yksinkertaistettuja malleja todellisuudesta ja niitä soveltaessa kannattaa käyttää aina harkintaa.