Teksti: Jarmo Tuutti
Jos kysyt suosituksia ensimmäiseksi papukaijaksi, monesti sinulle suositellaan undulaattia tai neitokakadua, joita pidetään perinteisesti “aloittelijan papukaijoina”. Tällaisessa asetelmassa on kuitenkin joitain ongelmia.
On tärkeää ymmärtää, että papukaija on pitkäikäinen laji. Jos undulaattikin voi elää yli 10 vuotta, sitoutuu sellaisen hankittuaan lemmikkiinsä pitkäksi ajaksi (erityisesti jos verrataan moniin jyrsijöihin). Isompien lintujen kohdalla puhutaankin jo kymmenistä vuosista.
Jos lähdetään siitä, että harrastajalla olisi ehdottomasti oltava kokemusta pienemmistä lajeista, ajaudutaan ihmeelliseen tilanteeseen. Oletetaan esimerkiksi, että 20-vuotias ihminen haluaisi isomman lajin, mutta lähtisi opettelemaan neitokakadulla. Jos tilaa/kiinnostusta ei ole pitää useampia lajeja yhtä aikaa, hän voisikin olla jo 40 vuotta (tai jopa vanhempi), kun neitokakadut kuolisivat vanhuuteen.
Jos ihminen on päättänyt, että haluaa tietyn lajin edustajan, on linnun kannalta paras vaihtoehto usein se, että tähän lajiin päädytään heti. Undulaatit ja neitokakadut ovat loistavia lemmikkejä siinä missä muutkin lajit, mutta ensisijaisesti sellainen pitäisi hankkia, jos oikeasti haluaa kyseistä lajia, ei harjoituslajiksi. Tämä tietenkin vaatii sen, että ihmisellä on oikea käsitys “oman” lajinsa luonteesta ja vaatimuksista, ei romantisoitu kuva.
Haluan kuitenkin painottaa kahta asiaa tässä yhteydessä:
Isommille papukaijoille tarvitsee paljon suuremmat häkit ja muutkin tilat. Esimerkiksi isoille aroille hyvä ratkaisu lähentelee jo omaa huonetta. Ääni on yleensä merkittävästi kovempaa, samoin lintujen tekemä tuho, jos niiltä loppuu oma mielekäs tekeminen tai jotain on jäänyt suojaamatta. Samoin kaverin hankkiminen vaatii yleensä enemmän tilaa. Voidaankin ajatella, että pienemmälle papukaijalle on helpompi tarjota riittävät tilat.
Lisäksi isommat papukaijat voivat elää paljon pidempään: vaikka undulaatinkin hankinta on pitkäaikainen sitoumus, lähtökohtaisesti monen ison papukaijan hankkiminen voi olla elinikäinen sitoumus.
Monet amatsonit vaativat ajoittain suurempaa herkkyyttä, sillä ne voivat oikeasti provosoitua pienestä esimerkiksi puolustaessaan pesäpaikkanaan pitämää tilaa. Jos asiat hoidetaan hyvin, voi ihminen välttyä puremilta, mutta tämä vaatii tarkkuutta linnun kanssa elettäessä, sen ymmärtämisessä ja elekielen lukemisessa. Joitain lajeja myös pidetään jossain määrin reviiritietoisempina.
Monet ihmiset ovatkin pitkään miettineet varsinkin isomman papukaijan hankkimista, monesti jopa vuosia. He ovat käyneet tapahtumissa, hankkineet tietoa, osallistuneet keskusteluihin internetissä ja tutustuneet jopa omistajiin ja vierailleet heidän luonaan.
Asioihin perehtyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että miettii omassa päässään sitä romanttista kuvaa, joka on muodostunut papukaijan kanssa elämisestä. Se tarkoittaa huolellista perehtymistä asiaan ja realistista kuvaa siitä, millaista arki, elämä ja vuorovaikutus papukaijan kanssa on.
Mitä tästä kolumnista pitäisi sitten jäädä käteen? Mielestäni kaikkein tärkeintä on luoda realistinen kuva lemmikistä, jota olet hankkimassa. Selvitä huolellisesti, mitä se vaatii voidakseen hyvin tai mitä arki sellaisen kanssa on. Vastuuntuntoinen ja asioihin hyvin perehtynyt harrastaja voi selvitä hyvin isommankin papukaijan kanssa, mutta toisaalta pienempikin papukaija vaatii samoja asioita voidakseen hyvin; osan ehkä vain pienemmässä koossa.
Onko sinulla kokemuksia tai ajatuksia liittyen käsitteeseen ”aloittelijan papukaija”? Kirjoita kommentteihin!
Julkaistu: lauantai, 16.10.2010
Kategoria: Papukaija lemmikkinä -blogi
Kansikuva: Neil Palmer/CIAT / CC 2.0