Eksoottisten lemmikkieläinten harrastajayhdistykset julkaisivat juuri kannanoton, jonka otsikossa luki ”SEY:n ehdotus kieltäisi kissat ja koiratkin”. Kukaan ei tietenkään oleta, että SEY olisi lähdössä kieltämään kissoja ja koiria. Taustalla oli kuitenkin oletus siitä, että tällaisessa positiivilistassa ei välttämättä kohdeltaisi eri eläinlajeja tasavertaisesti. Koska kukaan ei kuitenkaan voisi kieltää kissoja ja koiria, voisivat ne saada takaportin positiivilistalle, vaikka samoilla kriteereillä mitattuna joitain muita lajeja kiellettäisiin.

Tähän mennessä Belgiassahan on tehty positiivilista liittyen nisäkkäisiin. Mutta vaikuttaisi siltä, että esimerkiksi linnut ja monet muut lajit ovat tulossa perästä.

Belgian listaa luotaessa pohjalla olivat seuraavat periaatteet:

• Easy to keep and capable of being given shelter with respect for fundamental physiological, ethological and ecological needs
• No particular danger to human health (agressiveness or other)
• No threat to local fauna if escape
• Bibliographic data on the keeping of the species is available
• Conflict between data / insufficient data : benefit of the doubt goes to the animal

Jos mietitään esimerkiksi ensimmäistä kohtaa, niin koiralle on varmasti mahdollista tarjota riittävät olot, mutta toisaalta tässä papukaija ei poikkea koirasta. Vaatimukset ovat ehkä hieman haastavampia joidenkin asioiden suhteen (tosin papukaijaa ei tarvitse lähteä kuudelta aamulla ulkoiluttamaan sateeseen… moni koira jää Suomessa ilman riittävää liikuntaa?), mutta toisaalta miten paljon koiria ja kissoja Suomessakin on riittämättömissä oloissa? Laskennallisesti luultavasti enemmän, kuin isoja papukaijoja maasta löytyy yleensäkään.

Papukaijat vaativat tietyt perusasiat: riittävän iso häkki, virikkeitä, riittävästi aikaa häkin ulkopuolella, seuraa, sopiva ympäristö sekä tietenkin lajityypillinen ruokavalio. Riittävät olosuhteet on mahdollista tarjota kotioloissa, kunhan huomioidaan omat resurssit ja tilat: iso ara vaatii isomman tilan, joten pieneen asuntoon sellaisesta ei ole. Tosin ei pienessä yksiössä kovin isoa koiraakaan voi helposti pitää. Toisaalta löytyy ihmisiä, joilla on tarjota lemmikeilleen tilaa.

Vaatimukseen jonkin lajin kieltämiseksi ei siis riitä vain se, että jotkut eivät pysty tarjoamaan niille riittäviä oloja. Muuten olisi kiellettävä kaikki muutkin lemmikit.

Ihmiselle vaarallisuus onkin sitten oma kysymyksensä. Kuinkakohan monta papukaijan kadulla tekemää hyökkäystä on Suomessa tullut vastaan? Koirien kohdalla näistä uutisoidaan säännöllisesti. Papukaijan purema voi tietenkin sattua, mutta isompaa terveydellistä haittaa siitä ei ihmiselle yleensä ole.

Esimerkiksi tämän Sairaanhoitajaliiton kirjoituksen mukaan Suomessa tapahtuu 50 000 purematapausta vuodessa, joista arviolta 10 000 ovat kissojen tekemiä puremia, jotka infektoituvat helposti. Voidaan siis päätellä, että kissat ovat yleiselle terveydelle merkittävästi papukaijoja isompi riski.

Karanneet kissat ovat myös riski luonnolle vieraslajina. Karanneet papukaijat harvemmin selviävät Suomen olosuhteissa kovin pitkää aikaa, eivätkä ne ole muutenkaan saalistajia. Viimeistään talvi osoittautuu tällaiselle linnulle kohtalokkaaksi. Vaikka Riistakeskus hiljattain halusikin selvityksiä valkovatsa-arattien maahantuonnista, koska kyseessä oli vieraslaji.

Myös tiedon saatavuus lemmikkipapukaijoista on parantunut viime vuosina merkittävästi. Vastaani ei ole Suomessa tullut yhtään lajia, jota ei pystyisi pitämään lemmikkinä tiedon puutteen takia. Valmiiksi kirjoitettuakin tietoa löytyy melko paljon. Hyvä lähtökohta on esimerkiksi kirjoittamani Papukaija lemmikiksi? -opas (joka muuten jaettiin myös hijattain olleen SEY:n Eläinsuojelupäivien osallistujille).

Perusviesti tässä asiassa on siis se, ettei ole mitään perusteita lähteä kieltämään tiettyjä papukaijalajeja. Näidenkin hyvinvoinnilliset haasteet lemmikkeinä pidettäessä johtuvat aivan samoista asioista, kuin yleisemmilläkin lajeilla: tiedon puute sekä ongelmat asenteissa. Ensimmäiseen voidaan puuttua levittämällä tietoa, toiseen taas pitämällä huoli, että laki antaa mahdollisuuden puuttua ongelmatilanteisiin.

Yksittäisten lajien tai lajiryhmien kieltäminen ei saa olla ensimmäinen ratkaisu näihin ongelmiin. Ehdotettu positiivilista, joka käytännössä tarkoittaisi listaa sallituista lemmikkilajeista, olisi haasteellinen.

• Listasta tulisi mielivaltainen, koska kaikkia lajeja siihen ei saataisi listattua. Papukaijojen listaaminen olisi vielä teoriassa mahdollista (listataan vaan kaikki 364 lajia), mutta muiden lemmikkilintujen kohdalla rajan vetäminen olisi vaikeampaa. Puhumattakaan esimerkiksi liskoista, kaloista, sammakoista tai käärmeistä. Kannattaako yhteiskunnan resursseja käyttää paljoa siihen, että joku komitea joutuu jatkuvasti käymään läpi uusia ehdotuksia listalle otettavista lajeista?
• Edellä mainittujen syiden takia lista ei kohtelisi kaikkia ihmisiä tasapuolisesti.
• Lajien kieltäminen tekisi salakuljetuksesta kannattavampaa. Tällöin lintujen taustojen selvittäminen vaikeutuisi entisestään.
• Papukaijat voisivat elää vielä vuosikymmeniä. Niitä ei voisi kuitenkaan lopettaakaan, joten edessä olisi melko pitkä siirtymäaika. Ennustaisin myös, että monissa kodeissa rikottaisiin lintujen elinikäennätyksiä, kun kuollut lintu kaikessa hiljaisuudessa korvattaisiin uudella.
• Viranomaiset hädin tuskin erottavat undulaattia arasta. Listan valvominen olisi erittäin haastavaa ja vaatisi lisää resursseja viranomaisilta.
• Kyseessä olisi jälleen kerran yhteiskunnan puuttuminen johonkin ongelmaan vain kieltämällä asioita. Kieltoja tässä yhteiskunnassa on varmasti jo tarpeeksi.

Eli en olisi kieltämässä kissojen ja koirien pitämistä lemmikkinä. Tätäkin kirjoittaessa tässä vieressä nukkuu yksi hoitokissa (joka ei siis pääse lintutiloihin). Mutta toivon reilua kohtelua ja perusteellista harkintaa ennen kuin aletaan kieltää mitään. Varsinkaan lajeja, joita jo nyt pidetään onnistuneesti lemmikkinä.