Ajoittain kuulee kommetteja, kuten ”harrastuksen pitäisi olla hauskaa”, ”linnun omistamisen pitäisi olla iloinen asia” tai ”minun tulisi saada nauttia linnun omistamisesta”. Usein nämä tulevat esiin hieman negatiivisempaa sävyä saaneessa keskustelussa tai puhuttaessa yhdistystoiminnasta (joka tuntuu olevan joillekin lähtökohtaisesti negatiivinen asia).

Toisaalta olen täysin samaa mieltä näiden väittämien kanssa. Ja toisaalta ne ovat mielestäni aivan liian yksipuolinen tapa tarkastella asioita.

Lemmikkilintuharrastuksessa, kuten missään muussakaan harrastuksessa, ei olisi mitään järkeä, jos se ei olisi hauskaa. Siitä pitäisi pystyä nauttimaan ja sen pitäisi olla iloinen asia. Siitä tulee saada nauttia yksin tai toisten harrastajien kanssa. Ihan kuten itse haluaa.

Mutta. Lienee aivan sama asia, miten ihminen kasaa pienoismalleja. Jos hän paketin kasausohjeiden vastaisesti toimimalla on harrastukseensa tyytyväisempi, ei tämä ole keneltäkään pois. Tässä tilanteessa iso ”mutta” on se, että kyse on samaan aikaan eläinten hyvinvoinnista. Entä jos jonkin ihmisen näkemys hauskasta harrastuksesta ei riitäkään turvaamaan lemmikkilinnun hyvinvointia? Eläinten kohdalla näitä ”paketin ohjeita” ei voi enää sivuuttaa.

Niin kauan kuin ihmiset pitävät lemmikkejä, jotkut eivät noudata paketin ohjeita. Syitä on varmasti monia, lähtien tiedon puutteesta, ja tässä asiayhteydessä on turha spekuloida niillä enempää. Asioihin saattaisi olla helpompi puuttua, jos eläinsuojelulaki olisi ajan tasalla. Mutta kun siihenkään ei aina pysty vetoamaan (tämä lienee syy, miksi sitä juuri yritetään uusia).

Eläimen hyvinvoinnin kärsiessä ajaudutaan ei-niin-kivoihin tilanteisiin. Pienessä häkissä huoneen nurkassa yksin, ilman mahdollisuutta päästä häkistä ulos, kököttävä lintu ei varmastikaan ole kenenkään mielestä hauska asia tai mukavaa harrastamista.

Siinä missä jollekin hyvä tapa harrastaa tätä harrastusta on nauttia yksinään linnuistaan, samalla tarjoten niille hyvät olot, osalle meistä osa harrastusta on myös edistää yleisemmällä tasolla lemmikkilintujen hyvinvointia. Jokaisella on varmasti tähän omat syynsä; miksi ihmiset ylipäätään käyttävät vapaa-aikaansa vapaaehtoistyöhön? Itse koen, että pääsen tekemään mielekkäitä asioita, joilla on myös jotain merkitystä. Ja saan tehdä näitä asioita mukavien ihmisten kanssa.

Mutta. Tästä syystä on mielestäni yksipuolista sanoa, että ”harrastuksen tulisi olla aina hauskaa”. Se ei valitettavasti aina sitä ole. Kun joudutaan keskustelemaan lemmikkien hyvinvoinnista, sekä erityisesti joitain yksilöitä koskevista ongelmista, voi keskustelu jossain välissä saada negatiivisempia sävyjä. Ja jos pyritään ehkäisemään ongelmia ennalta, voi joku tulkita tällaisen lannistavana ja negatiivisena.

Taustalla ei kuitenkaan ole tavoite estää ihmisiä hankkimasta lintuja, tai jonkin sortin yhdistyssnobien elitismi. Tautalla ovat ihmisten kokemukset, jotka eivät usein näy niille, joita kiinnostaa vain oma harrastus. Taustalla ovat ne lukemattomat huonoissa oloissa eläneet lemmikkilinnut, joita on tullut vuosien varrella vastaan. Joita on monille Lemmikkilinnut Kaijuli ry:nkin aktiiveille tullut kotiin sijoituslintuina. Ns. ”suurelle yleisölle” näkyvät ongelmatilanteet ovat todellakin vain jäävuoren huippu.

Toisen kultaposkiamatsonini hankki alunperin ihminen, joka ei ollut perehtynyt siihen, mitä amatsonin pitäminen lemmikkinä on. Seurauksena oli pienessä häkissä elänyt lintu, joka pelkäsi ihmisiä lähes neuroottisesti. Aina löytyy myyjä, joka myy linnun kenelle tahansa, joka lyö rahat tiskiin. Entä jos tämä ihminen olisi kirjoittanut foorumille tai Facebookkiin päättäneensä hakea linnun, ja asiayhteydestä olisi voinut päätellä (pohjautuen esimerkiksi hänen viestinsä sisältöön tai aikaisempiin viesteihin), ettei hän oikein ymmärrä, mihin on ryhtymässä? Joku olisi voinut loukkaantua, jos joku olisikin yrittänyt toppuutella häntä, koska taas hyökätään uutta harrastajaa vastaan.

Mutta. Entä jos joku olisi pystynyt puuttumaan edelliseen tilanteeseen? Olisiko Suomessa ollut yksi huonoissa oloissa useamman vuoden viettänyt lintu vähemmän? Aina ei pysty varmuudella sanomaan, onko linnun ostamisesta kiinnostunut henkilö tietoinen siitä, mihin ryhtyy. Tällöin mielestäni on parempi varmistaa asia, kuin jäädä seuraamaan sivusta. Joskus varmistaminen on turhaa, mutta joskus sillä estetään linnun päätyminen väärään kotiin.

Mielestäni on tärkeää, että saat harrastaa harrastustasi juuri niin kuin haluat, kunhan pidät hyvän huolen omista linnuistasi. Jos haluat nauttia harrastuksesta yksin, on tämä täysin OK. Jos et halua liittyä yhdistyksen jäseneksi, on tämäkin täysin OK, sillä yhdistys ei ole itseisarvo (tosin olen erittäin kiitollinen kaikille niille, jotka jäsenyydellään mahdollistavat Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n toiminnan).

En myöskään kaipaa erityistä kunniaa siitä, mitä me monet ”aktiivisemmat” harrastajat teemme. Suomestakin löytyy paljon ihmisiä, jotka yrittävät saada joitain pieniäkin osa-alueita parempaan suuntaan. Tällä kartalla lemmikkilintuharrastus on tietenkin melko pieni osa-alue.

Mutta. Kaipaan hieman ymmärrystä. Vaikka itse haluaisit keskittyä omaan harrastukseesi ja tehdä siitä kannaltasi mahdollisimman mukavaa, toivon sinunkin ymmärtävän, että aina harrastus ei ole kivaa. Joskus osa näistä ei-niin-kivoista asioista saattaa vuotaa sinunkin suuntaan. Tämän tavoitteena ei ole pilata kenenkään harrastusta. Ehkä se näkyy juuri yli-innokkaan ihmisen toppuutteluna, jotta tämä tekisi harkitun päätöksen. Ehkä se näkyy tiukempana keskusteluna jonkin yksittäisen linnun oloista. Yleensä kuitenkin asiaan puuttumisen taustalla on kokemus siitä, että tilanteessa on, tai on mahdollisesti muodostumassa, hyvinvointiongelma.

Tietenkin kaipaan myös hieman ymmärrystä sen suhteen, että aina mekään emme onnistu ihan nappiin. Ehkä joskus puututaan asiaan turhaan. Tai viesti on muotoiltu huonosti, eikä saa aikaan toivottua vaikutusta (eli joku loukkaantuu siitä). Mutta karrikoidusti voi sanoa, että jokaista epäonnistunutta puuttumista kohtaan löytyy yhdeksän onnistumista, joissa linnun hyvinvointia on onnistuttu parantamaan. Ehkä nämä onnistumiset tapahtuvat foorumilla, jossa kysyjä saa hyvän vastauksen. Tai ehkä kysyjä saa vastauksen tapahtumassa. Tai ehkä joku löytää valmiiksi kirjoitetun hyödyllisen artikkelin. Kaikki ”onnistumiset” eivät näy kaikille.

Joskus ongelmaksi muodostuu se, että näistä onnistumisista ei juurikaan tule palautetta (varsinkin jos kyseessä on esimerkiksi artikkeli tai jokin muu vastaava ”passiivinen” tieto). Tällöin suurin osa palautteesta tulee siitä 10% tilanteita, jotka eivät menneet nappiin, saatu palaute tuntuu olevan pääosin negatiivista ja sitä tulee useilta ihmisiltä (tietyt vakiokasvot tuntuvat osallistuvan vain näihin keskusteluihin). Tämä taas voi aiheuttaa turhautumista, joka ei saisi näkyä ulospäin. Mutta valitettavasti joskus näkyy.

Joka tapauksessa yritetään pitää lintuharrastus hauskana! Jokainen voi etsiä tavan harrastaa, joka on omalta kannaltaan paras, kunhan se huomioi näiden lemmikkien tarpeet.

Mutta. Muistetaan samalla, että pinnan alla on joskus ikäviäkin asioita, joita osa meistä harrastajista yrittää saada parempaan suuntaan. ”Tavallisen” harrastajan ei tarvitse näistä murehtia, mutta on silti hyvä tiedostaa, että asia on näin.