“Kuinka ison häkin laji x tarvitsee?” on yleinen kysymys papukaijaa hankittaessa. Vastaus tähän kysymykseen ei ole ihan niin helppo, kuin voisi kuvitella. Tässä muutamia ajatuksiani aiheesta.

“Mikä on tarpeeksi?” on aina vaikea kysymys, kun puhutaan ihmisen hoidossa pidettävistä eläimistä. Oli kyse sitten papukaijasta, koirasta, hevosesta, kanista tai hamsterista, mikään niistä ei tällöin pääse hyödyntämään lähellekään samanlaista ympäristöä, kuin luonnossa eläessään hyödyntäisivät.

Luonnossa papukaija lentää päivässä kilometrejä ja viettää aikaa kiipeillen puissa tai kävellen maassa etsien ruokaa. Samalla myös sosiaalinen vuorovaikutus lajitovereiden kanssa on tärkeä osa papukaijan elämää; luonnossa ne eivät kakapoa lukuun ottamatta ole koskaan yksin.

Entä yksin 10 tuntia pienessä häkissään viettävä papukaija, joka pääsee häkistään ulos pariksi tunniksi päivässä omistajan tultua töistä kotiin? Se voi ehkä kiivetä orrelta toiselle, käydä syömässä ja vähän jyrsiä lelua, mutta ei juuri muuta. Seuraa se saa ihmisestä sen pari tuntia päivässä, vaikka luonnossa eläisi aina lajitovereiden kanssa.

Toisaalta lentäminen kuluttaa paljon energiaa, joten luonnossa siihen on aina jokin syy, kuten ruoan etsiminen tai saalistajan pakeneminen. Omatkaan amatsonini eivät yleensä lennä yhtämittaisesti kuin yhden kierroksen 160 neliömetrin salissa, johon ne joka päivä pääsevät. Jos pitkien matkojen lentäminen itsessään olisi käyttäytymistarve, voisi niidenkin olettavan käyttävän osan päivästä vain salin ympäri lentämiseen.

Voidaan kuitenkin sanoa, että lemmikkilinnun ympäristön tulisi mahdollistaa kaksi tärkeintä käyttäytymistarpeiden osa-aluetta: ravinnon hankinta ja sosiaaliset käyttäytymistarpeet. Mutta minkä kokoinen häkki tätä mahdollistaa?

On pakko myöntää, ettei tarkka rajanveto ole edes mahdollista. Asiaa voisi purkaa ehkä paremmin sen kautta, että määrittelisi, mitä asioita häkkiin pitää mahtua ja mitä siellä täytyy pystyä tekemään. Toisaalta lajityypilliset seikat vaikuttavat asiaan myös: onko laji enemmän kiipeilijä vai lähinnä lentäjä? Entä miten huomioidaan esimerkiksi paljon liikkeessä olevat hyperaktiiviset kakarikit suhteessa rauhallisempiin samankokoisiin lajeihin?

Lemmikkilintu, ei häkkilintu!

Suomessa harrastajat käyttävät yleisesti lemmikkilintujen osalta suosituksia, jotka olivat aikaisemmin Valtioneuvoston asetuksessa koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta. Nykyisin ei suosituksia löydy, eikä häkkilinnut-kohdassa ole mainittu mitään selkeää vaatimusta.

* Mitattuna linnun nokasta pyrstön päähän

Ymmärrän päätöksen ottaa suositukset asetuksista pois. Suositukset osana lakia täydentäviä asetuksia ovat hieman outo lintu (no pun intended): niitä noudattamalla asia olisi hyvin, mutta ei kuitenkaan tarvitse noudattaa. Omasta mielestäni emme voi lähteä siitä, että riittävien olosuhteiden tarjoaminen lemmikille olisi vapaaehtoista.

Mielestäni Suomessa ei edes ole lemmikkeinä häkkilintuja, vaan lemmikkilintuja.

Mielestäni Suomessa ei edes ole lemmikkeinä häkkilintuja, vaan lemmikkilintuja. Ajatus siitä, että nuo entiset MMM:n suositukset riittäisivät 100% ajastaan häkissä viettäville “häkkilinnulle” (oli kyseessä papukaija tai vaikka peippo) ei toimi, jos peilataan linnun elämää sen luonnossa elävien sukulaisten elämään. Lemmikkilintu taas on häkissä omistajan ollessa poissa, mutta lentää vapaana asunnossa loppuajan.

Asetuksissa tällaisen “häkkilinnun” tilan koosta sanotaan vain seuraavaa:

Ongelmaksi nousee se, että varsinkin aloittelevan harrastajan on käytännössä mahdoton tietää, mikä on “riittävän tilava”. Jokin lähtökohta tarvitaan ja tämän takia Suomessa on edelleen tukeudettu asetuksen entisiin suosituksiin. Mutta sillä oletuksella, että lintu pääsee päivittäin lentämään vapaana. Tähän ei laissa tai asetuksissa ole velvoitetta, mutta jokainen vastuullinen lemmikkilinnun omistaja varmasti ymmärtää, että jos kyseessä ei ole isossa aviaariossa elävä lintu, ei tuo suositusten mukainen tila riittä, ellei lintu pääse useammaksi tunniksi päivässä häkistä ulos.

Oma näkemykseni on myös se, että nuo suositukset ovat ehdottomia minimeitä. Suosittelisin aina reilusti isompaa häkkiä, jos kyseessä on esimerkiksi ihmisen työpäivän häkissä viettävä lintu. En hankkisi esimerkiksi alle 35 senttiselle kultaposkiamatsonille vain 0,75m² häkkiä. Jos jostain pitäisi lähteä liikkeelle kultaposkiamatsonin kohdalla, niin mielestäni se olisi ehkä tällainen noin 1,1 m² häkki, johon mahtuu jo rakentamaan amatsonille sopivia kiipeilypaikkoja.

Yli neliömetrin häkkiin voi myös laittaa kaksi lintua, jonka tulisi mielestäni olla papukaijojen kanssa lähtökohtana, ellei puhuta vanhemmasta linnusta, joka ei yksinkertaisesti hyväksy lajitoveria. Näitä löytyy vielä pitkään, mutta toivottavasti ei juurikaan tule lisää.

Toimivaa tilankäyttöä kahdelle paljon kiipeilevälle kultaposkiamatsonille, jotka pääsevät häkistä päivittäin vapaaksi. Tätä pienempää häkkiä en kuitenkaan itse suosittelisi. Toisaalta esimerkiksi neitokakadulle häkissä tarvitsisi paremmin mahdollisuuksia lentää.

Toisaalta esimerkiksi neitokakadu muodostaa oman haasteensa häkkikoon puolesta. Amatsoni on ketterä kiipeilijä, joka pystyy käyttämään hyväksi erilaisia monipuolisia kiipeilymahdollisuuksia. Neitokakadu ei yhtä hyvin. Pitkäpyrstöisillä vähemmän kiipeilevillä parakiiteillä tärkeää olisikin, että häkissä mahtuisi myös hieman pyrähtelemään.

Lisäksi jokainen varmasti ymmärtää, miten järjettömiä tuloksia tulee, jos suosituksia lukee kuin piru raamattua ryhmissä pidettävien lintujen osalta isommissa häkeissä. Suosituksen mukaan yksi undulaatti tarvitsee ryhmässä pidettäessä lisätilaa 0,04 m². Tällöin siis minimi yhdelle linnulle olisi 0,31 m² ja jokainen lintu toisi tämän päälle tarpeen lisätä 0,04 m² tilaa.

Tällä laskutoimituksella 2 neliömetrin häkissä voisi pitää yli 40 undulaattia. Paljon pienemmälläkin määrällä päädyttäisiin tilanteeseen, jossa linnut eivät mahtuisi juurikaan valitsemaan paikkaansa häkissä, koska niiden olisi jatkuvasti istuttava kylki kyljessä.

Ja vielä yksi ongelma: Entä jos omistajalla on vain yksi neitokakakadu ja 0,75 neliömetrin häkki, eikä isompi häkki sillä hetkellä ole mahdollisuus? Tällaisessa tilanteessa lintu varmasti voi paremmin lajitoverin kanssa, vaikkei sille pysty tarjoamaan 0,1 m² lisätilaa. Suosituksia ei siis kannata lukea kuin piru raamattua, mutta parempi lähtökohta tietenkin olisi ylittää nämä suositukset reilusti.

Entä riittäisikö se, että Lemmikkilinnut Kaijuli ry julkaisisi omat suosituksensa?

Valitettavasti ei. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat mennä siitä, missä aita on matalin. Ja lintujen ja tarvikkeiden myyjiä, jotka myyvät tietoisesti aivan liian pieniä häkkejä, kunhan saavat häkin ja/tai linnun myytyä. Ja lintujen ostajia, jotka eivät perehdy aiheeseen myyjän ohjeita syvällisemmin (kuinka vaikeaa on kerran papukaijaa harkittaessa kirjoittaa Googleen “papukaija” tai papukaija lemmikkinä?). Täydellisessä maailmassa voisimme luottaa ihmisten hyvätahtoisuuteen, mutta vastaani on tullut liian usein ihmisiä, jotka syystä tai toisesta haluvat perustella itselleen, miksi paljon pienempi tila (tai muuten huonompi hoito) riittäisi. Tarvitsemme tämänkin osalta sitovat vaatimukset, jotta ongelmiin voitaisiin puuttua.

Kirjoitin “pakollinen paha”, koska tällainen voi olla hieman epäreilua esimerkiksi ihmistä kohtaan, jonka linnut ovat häkissä esimerkiksi vain pari tuntia päivässä. Mutta koska emme elä täydellisessä maailmassa, raja on vedettävä johonkin. Toisaalta häkki ei ole itseisarvo: jos linnut ovat vapaana huoneessa jatkuvasti, on niiden pitotilan koko huoneen koko. Vaikka huoneen nurkassa olisikin häkki.

Entä aviaariossa pidettävät linnut?

Papukaija ei välttämättä tarvitse ihmistä kuin hoitamaan sitä, kunhan sillä on lajitoveri seuranaan (tai joissain tapauksissa parvi). Tästä näkökulmasta pelkästään aviaariossa pidettävät “häkkilinnut” eivät tietenkään ole ongelma.

On kuitenkin haastavaa määritellä, minkä kokoinen aviaario riittäisi linnulle, jota ei pidetä päivittäin vapaana. Tällä hetkellä yksi referenssi voisi olla eläintarha-asetus, joka on tehty juuri eläintarhoissa häkeissä pidettäviä eläimiä varten, joiden ei voida odottaa pääsevän häkeistä päivittäin lentelemään isompaan tilaan.

Vaatimukset menevät seuraavasti:

Lisäksi keoilla ja kakapoilla on oltava lämmitettävää sisätilaa vähintään 20 m². Lisäksi eläimillä on oltava ulkotarha, jonka pinta-ala on vähintään 30 m².

Ns. “lemmikkilinnulla” tilanne on täysin erilainen, kuin tätä asetusta tehtäessä on miettitty: lemmikkinä kotona elävä lintu saattaa viettää aikaa näitä asetuksia pienemmässä tilassa, mutta pääsee säännöllisesti viettämään aikaa paljon isommassa tilassa, jossa on paljon erilaisia virikkeitä. “Normaaleissa” lintuhäkeissä pidettävien lemmikkilintujen kohdalla eläintarha-asetus ei siis ole järkevä lähestymistapa.

Jos kuitenkin tarkastellaan jatkuvasti häkissä aikaa viettäviä lintuja, on eläintarha-asetus yksi tapa lähteä purkamaan asiaa. Eläintarha-asetus ei kuitenkaan vielä määrittele hyvän hoidon kriteereitä ja jaottelukin on aika karkeaa. Se on luultavasti tehty enemmänkin lähtökohdaksi eläintarhoille, jotka yleensä pyrkivät muutenkin huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista ja hyödyntävät myös muiden eläintarhojen kokemuksia ja parhaita käytäntöjä.

Siinä on muitakin omia kummallisuuksiaan, kuten esimerkiksi:

• Uskoisin, että arallekin riittää normaali 2,5 neliömetrin huonekorkeus. Tärkeämpää on pinta-ala, jotta mahtuu lentämäänkin.
• Esimerkiksi undulaatin kaltaisia parvilintuja voi varmasti pitää 4 m² häkissä enemmän, kuin kahdeksan. Kunhan pitää järjen mukana parvikoon suhteen.
• Varsinkin tämän kokoisissa häkkikooissa voi jo vähän miettiä, että tarvitseeko sen koon olla juuri neliösentin tarkkuudella tietty.
• Linnun pituus määritellään yleensä nokasta pyrstön päähän. Tämäkään ei aina ole paras tapa määritellä kokoa.

Mutta tuon voisi silti ottaa yhdeksi referenssiksi, jos suunnittelee linnulle aviaariota, jossa se viettää kaiken ajan. Väliaikaiset järjestelyt, kuten karanteenit, pesityshäkit jne. ovat sitten oma asiansa.

Sekava tilanne, mutta jotain tarvitaan

On täysin selvää, ettei täydellistä ratkaisua häkkikoko-ongelmaan ole olemassa. Eläintarhoissa papukaija on 24/7 häkissään, kun kotona yleensä on mahdollisuus päästä päivittäin lentämään tilaan, joka on tuota asetusta paljon isompi. Tämän takia eläintarha-asetuksesta ei ole ratkaisuksi ainakaan “normaaliin” lintujen lemmikkinä pitoon.

Omat kaksi kultaposkiamatsoniani elävät 4,5 m² häkissä päivän ja ollessani kotona pääsevät lentämään vapaana 160 neliömetrin liikuntasaliin. Ensi kesänä tulen kuitenkin pitämään niitä ulkona 4 m² kaksi metriä korkeassa häkissä pidempiä pätkiä kerralla, koska kaikista näkökulmista tarkasteltuna niiden hyvinvoinnin kannalta ulkoilusta on vain hyötyä.

Mutta jotain vaatimuksia valitettavasti tarvitaan, sillä maininta “riittävän isosta” vaatii jonkun määrittelemään, mikä on riittävän iso.

Yksi lähestymistapa olisi tehdä kaksi erillistä taulukkoa: toinen “lemmikkilinnuille”, jotka ovat päivittäin vapaana häkeistä, ja toinen aviaariossa eläville. Kukaan ei voi tietenkään valvoa, lennätetäänkö lintuja oikeasti joka päivä, mutta aivan yhtä helppo on valvoa esimerkiksi koirien ulkoiluttamista.

Oma suositukseni on kuitenkin yksinkertainen: älä kysy, mikä on pienin mahdollinen häkki, jossa papukaijaa voi pitää, vaan mieti, miten ison häkin pystyt linnulle tarjoamaan.

Oma suositukseni on kuitenkin yksinkertainen: älä kysy, mikä on pienin mahdollinen häkki, jossa papukaijaa voi pitää, vaan mieti, miten ison häkin pystyt linnulle tarjoamaan. On tietenkin hyvä luoda realistinen kuva harkisemansa lajin tilantarpeesta, mutta esimerkiksi MMM:n entiset asetukset ovat todellakin vain yksi lähtökohta, jota parempaan toivoisin meidän pääosin pystyvän.

Jos valmista riittävän isoa häkkiä ei löydy, ei sellaisen tekeminen ole vaikeaa. Voit lähteä liikkeelle vaikka täältä.

Häkkikokosuositukset ovat kuitenkin hankala kokonaisuus, joten kommentoi rohkeasti alle omia ajatuksiasi!